Tuunailua

Vuokra-asuntojen remontti on alkanut, siitä kerron lisää lähipäivinä. Putkimies on häärinyt talossa ja me olemme purkaneet ja hajottaneet kaikenlaista. Olen jo aloittanut lempipuuhani, sisustussuunnittelun. Vai mitä sanotte tästä:

Kaiken muun keskellä olen harrastellut toista lempipuuhaani, tuunailua. Löysin jo alkusyksystä vintiltä rikkinäisen tummanruskean mukapronssisen pöytälampun. Varjostimen heitin heti pois, liimasin kipsisen lampunjalan kokoon ja vaihdoin sähköosat uusiin. Maalasin vihertävänhopeisella Taika- maalilla, jota oli sattunut jäämään jostain projektista (aijoo mökin pöytälevyn muodonmuutoksesta sängynpäädyksi, siihenhän tein köynnöksen). Sitten vielä Ikean halpisvarjostin päälle ja kas, mulla on kiva lamppu.

 Toinen tuunauskohde oli vessan ovi. Unohdin ottaa taas ottaa kuvan ennen kuin ryhdyin puuhaan, mutta otin kuitenkin kuvan sisäpuolelta, ulkopuoli oli ihan samanlainen. Samalla kuvasta selviää, miksi maalaan nuo ovet. Kerrankin halpiskamerani taltioi myös epäkohdat. Kaikki ovet ovat samanlaisia. Perinnerakentajat lynkkais mut, kun en hio ja lakkaa ja entisöi noita alkuperäiseen asuunsa, mutta ihan sama, minusta vessan ovi on sikahieno nyt.

No sitten siis se lipasto, jonka löysin tulevasta keittiöstämme, kuva täällä. Sehän oli "koristemaalattu" ihan järkyttävällä tavalla. Vissiin sormi kastettu johonkin erikeepperityyppiseen vaaleenpunertavaan mönjään, ja sillä vedelty kohokuvioisia koukeroita lipaston pinta täyteen. Joten olen taas pitkin syksyä hionut ja hionnut ja välillä tuntenut vihan tunteita koko saakelin mööpeliä kohtaan. Eräänä päivänä päätin kuitenkin, että joku lähtee, joko koukerot tai minä, ja lähellä se olikin, etten joutunut väillä lähtemään (paariin), mutta sain kuin sainkin pinnan niin paljon puhtaaksi, että sain sen maalattua mustaksi. Jouduin toimimaan puuseppänäkin, jotta sain laatikot kulkemaan suunnilleen suorassa. Maalasin laatikoiden ja lipaston aukkojen sivut vaaleanpunaisiksi tahallaan siten, että vaikka lipaston laatikot ovat kiinni, rakosista ja reunojen kolhuista häämöttää vaaleanpunaista. Näyttää valokuvassa vähän tyhmältä, livenä minust aika kivalta, vähän rappioromanttiselta. Ja kun lipasto kolhiintuu, alta alkaa kuultaa vanhaa valkoista maalia, mikä tulee olemaan ihan jees. Maalasin toki taas laatikot sisältä ja käytin tapetin jämäpalat niitten pohjustamiseen. Vetimet ovat marketista ostetut sammakot, eivätkä saaneet lipastoa näyttämään lastenhuoneen mööpeliltä. Pöytäliinat, pöytähopeet, servetit ja kynttilät sujahtivat laaikoiden uumeniin siististi.

Fiksailua

Ollaan nyt vuoden päivät inhottu nykyistä keittiötämme.  Paitsi etteivät keittiön materiaalit ja värit miellytä meitä, se on myös pinttyneen likainen kaakeleista kaapinoviin. Työpöytätasot ovat näppärästi lian väriset, niin että niiden puhtaudesta on paha mennä sanomaan mitään muuta, kuin että takuulla ne ovat vähintään yhtä likaiset kuin kaikki muukin.

Ilmeisesti siksi siitä ei edes ole kuvia. Olemme tietoisesti rajanneet ison huoneen keittiönurkkauksen pois kuvista, vaikka ruokapöytä, kaksi maalattua seinää ja tuunatut komerot on esitelty jopa blogissakin. Ekassa kuvassa kuitenkin näkyy yläkaappeja sen verran, että saatte pienen käsityksen. Mitä lie visakoivua nuokin esittää, oikeasti ovat vielä oranssimmat eli rumemman väriset kuin kuvassa.
Asioiden päällystäminen kontaktimuovilla on pienessä mittakaavassa tuttua, mutta isojen juttujen tekemisessä olin ensikertalainen. 
Odottelin paikallisessa Prismassa maalin sävytystä ja satuin notkumaan dc-fix -myyntitelineen vieressä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Halpa pokkarikamerani vääristää värejä hieman, mutta idea käy ilmi: kylmä harmaa kaunisti jopa taustan kaakelit ja lattian, kun kaikki ei ole samaa haaleaa keltapunaruskeaa. Nyt liesituuletin ja hella istuvat maisemaan kauniisti. Teräksiset vetimet kaapeissa oli jo valmiina. Kolosesta, jossa jakkara on, on jo viety pyykkikone muualle. Kolo pitää vielä tuunata kivemmaksi jotenkin.

Elämme toivossa, että keittöremonttimme valmistuu (kunhan se ensin nyt alkaakin) tämän vuoden aikana, ja sen jälkeen puramme tämän ja muutamme makuuhuoneeksi. Kyse on siis lavastuksesta, joilla teemme elämästämme vähän viihtyisämpää muutaman kuukauden ajaksi. Sen jälkeen kaapit jatkavat elämäänsä kellarissa varastokaappeina ja tämä huone muuttuu makuuhuoneeksi. Tämän takia en tehnyt ihan viimeisen päälle. Prisman dc-fix oli vain 45 cm leveää, joten jouduin tekemään leveät ovet kahdesta osasta. Työtasot tein samaten monesta osasta. Muovikalvoa toki myydään leveämpänäkin, ja järkevää olisi ollut ostaa sitä. Kontaktin saumat kun tuppaavat näkymään, keräävät likaa ja pölyä ja vaikeuttavat hommaa. No ei ne ainakaan vielä näy.

Mies innostui auttelemaan. Yhden illan aikana telkkaria katsellessa irrotimme oven kerrallaan, vedin irti, ylimalkainen oven putsaus, tarra pintaan, vedin takas ja ovi paikoilleen. Pöytätasot teippasin viimeisenä. Marmorikuvio ei ole todellakaan suosikkini, mutta hei, sitä oli tarjolla ja väri oli kohdillaan, vaikka kuvio ei ollutkaan.

Jos tässä keittiössä olisi aikomus olla pitempään kuin muutama kuukausi, telaisin yhtenä iltana noitten kaakelien päälle Otex-kerroksen superlonitelalla, ja seuraavana iltana toisen kerroksen kalustemaalia päälle. Nyt en sitä tee, se olisi jo maalin tuhlaamista. Sitä paitsi muutakin maalattavaa on. Vuokra-asuntojen remontointi on hissukseen alkanut, ja ne on tarkoitus saada mahdollisimman pian valmiiksi, sen jälkeen on vasta oman keittiön ja kylppärin vuoro.

Kaappien ja työtasojen hinnaksi tuli 53,40 €. Oli hintansa väärti.
Aamulla iloinen yllätys oli, että keittiö on eri värisenä paljon valoisampi ja siten myös tilavamman tuntuinen.
Nähtäväksi jää, miten teippi kestää käyttöä.

Kiireitä Ameriikassa

Ameriikan kansalaisten syksy ja alkutalvi on hurahtanut vauhdilla ohi. Välillä on eletty turhautumisen hetkiä ja kyllästytty remonttipuuhiin, koettu parisuhdekriisi ja väsymys, ja sitten taas palattu siihen ajatukseen, että yhdessä tehden tämä projekti tulee joskus valmiiksi, kiirettä ei ole. Sen lisäksi, että unohdin blogin toviksi, unohdin myös valokuvata, ja sitten heräsin huomaamaan, miten tärkeää olisi, että joka vaiheesta olisi kuvia. Te rakkaat lukijat ette välitä katsoa tuhatta kuvaa puolivalmiista seinästä, mutta itse on hyvä palata valokuviin. Niitä katsoessa huomaa, että jotain tapahtuu koko ajan.

Meillä on olohuone ja ruokailutila! Jälkimmäinen ei tosin vielä pitkään aikaan sijaitse keittiön yhteydessä, koska keittiö on yhä vanhalla paikallaan. Olohuoneen myötä talomme tuntuu taas pykälän verran kodimmalta, ja hieman vähemmän puliukkojen asumukselta. Ihan jouluksi ei olkkari ollut valmis, koska sairastelin lähes koko joulukuun ja muitakin vastoinkäymisiä oli (kattopaneeli loppui kesken ja oli tilaustavaraa jne). Tätä kirjoittaessani tavarat ovat kuitenkin jo suurinpiirtein paikoillaan. Olen vihdoin alkanut purkaa viini- ja muita laseja muuttolaatikoista, osa saatiin jo joulupöytään ja viimeisetkin pääsevät kaappiin huomenna. Vuosi siinä meni. Hassua, että sitä voi kaivata jotain laseja, mistä sitten kuitenkin juo vain harvoin.

Vuokralaiset ovat poistuneet ennen joulua, ja nyt on edessä kahden asunnon totaalinen pintaremontti. Toiseen hankitaan kokonaan uusi keittiö, ja toisen keittö puretaan ja kootaan uudelleen eri järjestykseen ja vaihdetaan samalla työtasot. Seinät ja katot maalataan/tapetoidaan ja lattiat vaihdetaan uusiin. Toisen asunnon kylppäristä muokataan nykyiset jär-kyt-tä-vät vesijohtoputkihässäkät siistimmiksi ja turvallisemmiksi. Uusia kodinkoneita hankitaan. Ja sitten etsitään uudet vuokralaiset.

Vesijohdoista puheen ollen, välipäivinä Mies kohtasi ikävän yllätyksen, kun tulevassa kylppärissämme paukahti vanha vesijohto halki. Onni onnettomuudessa, että Mies oli kotona ja havaitsi asian heti ja sulki vesijohdon. Toinen onni oli, että olimme haju- ja pölyhaittojen takia eristäneet etuseinättömän kylppärin eteisestä rakennusmuovilla, muuten vesi olisi suihkunnut eteiseen ja siitä just valmistuneeseen ruokailutilaan. Kolmas onni oli oma laiskuutemme: emme olleet tyhjentäneet lattiasta kaikkia puruja, joten hiushalkeamasta sateena suihkunnut vesi osui muoviin ja siitä puruihin, jotka oli helppo, joskin työläs, lapioida jätesäkkeihin. Muu olikin pintakosteutta, jonka lämpöpuhallin kuivatti saman tien.

Niin ja se putkiremontti, ei se ole alkanut vieläkään ja suunnitelmat ovat taaskin hieman muuttuneet, joten ei se vielä hetkeen alakaan, pitää ensin selkeyttää, mitä mihin ja miksi (vuokralaisten irtisanomisaikahan oli maaliskuun alkuun saakka, joten mitään ei ollut tarkoituskaan aloittaa vielä vaan käyttää alkuvuosi suunnitteluun). Vuokra-asuntojen sisällä olevat vesijohdot on 50-luvun jälkeen jo kertaalleen uusittu, joten niitä ei ole kymmeneen vuoteen kiire uusia muuten kuin keittiömuutosten osalta, joten sikälikään putkirempalla ei ole kiire muutoin kuin hajoavien vesijohtojen pelossa.

Uusi ruokailutila ennen joulua, sohvan selkänojan yli katteltuna.

Olohuoneen takka ja muuri pitää vielä maalata.

Tassupöydällä on sukat jalassa, kysykää Voitolta, miksi.

Ruokailutilan tapetti ja muuri valmiit, listat puuttuu ja PorinMatin maalaus.

Olohuone sohvalta käsin.

Ruokailutilan nurkka ja Singerin jalka, pöytälevyn tekasin ihan ite.