Tuunailua

Vuokra-asuntojen remontti on alkanut, siitä kerron lisää lähipäivinä. Putkimies on häärinyt talossa ja me olemme purkaneet ja hajottaneet kaikenlaista. Olen jo aloittanut lempipuuhani, sisustussuunnittelun. Vai mitä sanotte tästä:

Kaiken muun keskellä olen harrastellut toista lempipuuhaani, tuunailua. Löysin jo alkusyksystä vintiltä rikkinäisen tummanruskean mukapronssisen pöytälampun. Varjostimen heitin heti pois, liimasin kipsisen lampunjalan kokoon ja vaihdoin sähköosat uusiin. Maalasin vihertävänhopeisella Taika- maalilla, jota oli sattunut jäämään jostain projektista (aijoo mökin pöytälevyn muodonmuutoksesta sängynpäädyksi, siihenhän tein köynnöksen). Sitten vielä Ikean halpisvarjostin päälle ja kas, mulla on kiva lamppu.

 Toinen tuunauskohde oli vessan ovi. Unohdin ottaa taas ottaa kuvan ennen kuin ryhdyin puuhaan, mutta otin kuitenkin kuvan sisäpuolelta, ulkopuoli oli ihan samanlainen. Samalla kuvasta selviää, miksi maalaan nuo ovet. Kerrankin halpiskamerani taltioi myös epäkohdat. Kaikki ovet ovat samanlaisia. Perinnerakentajat lynkkais mut, kun en hio ja lakkaa ja entisöi noita alkuperäiseen asuunsa, mutta ihan sama, minusta vessan ovi on sikahieno nyt.

No sitten siis se lipasto, jonka löysin tulevasta keittiöstämme, kuva täällä. Sehän oli "koristemaalattu" ihan järkyttävällä tavalla. Vissiin sormi kastettu johonkin erikeepperityyppiseen vaaleenpunertavaan mönjään, ja sillä vedelty kohokuvioisia koukeroita lipaston pinta täyteen. Joten olen taas pitkin syksyä hionut ja hionnut ja välillä tuntenut vihan tunteita koko saakelin mööpeliä kohtaan. Eräänä päivänä päätin kuitenkin, että joku lähtee, joko koukerot tai minä, ja lähellä se olikin, etten joutunut väillä lähtemään (paariin), mutta sain kuin sainkin pinnan niin paljon puhtaaksi, että sain sen maalattua mustaksi. Jouduin toimimaan puuseppänäkin, jotta sain laatikot kulkemaan suunnilleen suorassa. Maalasin laatikoiden ja lipaston aukkojen sivut vaaleanpunaisiksi tahallaan siten, että vaikka lipaston laatikot ovat kiinni, rakosista ja reunojen kolhuista häämöttää vaaleanpunaista. Näyttää valokuvassa vähän tyhmältä, livenä minust aika kivalta, vähän rappioromanttiselta. Ja kun lipasto kolhiintuu, alta alkaa kuultaa vanhaa valkoista maalia, mikä tulee olemaan ihan jees. Maalasin toki taas laatikot sisältä ja käytin tapetin jämäpalat niitten pohjustamiseen. Vetimet ovat marketista ostetut sammakot, eivätkä saaneet lipastoa näyttämään lastenhuoneen mööpeliltä. Pöytäliinat, pöytähopeet, servetit ja kynttilät sujahtivat laaikoiden uumeniin siististi.