Kesää odotellessa: arkistojen aarteita osa yks.

Sairastuin influenssaan ja samaan aikaan toisaalla Mies pamautti kirveellä kätöseensä yhdeksän tikin mittaisen palkeenkielen. Remontti on siis ollut tauolla. Kun en ole muutakaan jaksanut, olen järjestellyt valokuvia tietokoneen ja kahden muistitikun syövereistä.
Ennen Ameriikkaan muuttoa, paitsi että teimme pientä pintatemonttia silloiseen kotiimme, päivitimme suvun kesämökin 2000-luvun kuosiin.
Isoisäni rakensi kesähuvilan joskus 50-luvun puolen välin tietämillä niistä materiaaleista, joita sattui saamaan. 60-luvun lopulla taloa laajennettiin. Vuosituhannen vaihteessa vanha. laho rantasauna sai väistyä uuden, talviasuttavan saunamökin tieltä. Pari vuotta sen jälkeen äitini remontoi vielä keittön. Muuten huoneet ja ulkoasu ovat jääneet menneille vuosikymmenille. Kun vanhempani luopuivat mökillä käymisestä ja me aloimme viettää siellä entistä enemmän aikaa, aloimme toki tehdä myös remonttia. Mun isovanhemmat eivät muuten koskaan sanoneet tuota paikkaa kesämökiksi, vaan aina huvilaksi. Se tuntui minusta lapsena nololta, kun kaikilla muilla oli mökki ja meillä muka huvila, mutta nyt näen siinä sanassa vanhan maailman tyylikkyyttä.
Remontti on toki minun näköiseni, joten väriä ja hassuja ratkaisuja löytyy jonkin verran (kunnioituksesta vanhempiani kohtaan olen kuitenkin hillinnyt itseäni aika tavalla). Mutta siis, tämmöistä me saatiin aikaan:

Puusee ja liiteri 70-luvun alkuvuosilta, autenttisessa asussaan.

Puusee ja liiteri muutaman vapaapäivän jäljiltä.

Huvila, maalattu 70-luvun alussa.

Maalattu kauttaaltaan, talon alle rakennettu uudet ritilät, pihaa siistitty.

Sisälle oli tehty 70-luvulla lisää kaappitilaa.

Tyttären kanssa maalattiin, tapetoitiin, laitettiin kivemmat vetimet.

Ei löytynyt enää ennen -kuvaa. Tässä on jo purettu massiiviset verhokotelot sun muut koteloinnit, pienennetty ruokapöytä alkuperäiseen kokoonsa ja käännetty toisin päin.

Tässä on siistitty, maalattu, laitettu uusi tammiparketti.

Näkymä rannan ovelta olohuoneeseen päin. Olohuonekin on sittemmin remontoitu, mutta siitä en löytänyt kuvia. Höh.

 

Vinttiin vievät raput oli kivasti koteloitu, no me purettiin toi kotelo ja tehtiin seinä ja siirrettiin ovi rappujen yläpäähän.

Tämmönenhän tää oli mun lapsuudessa, ennen energiakriisiä.

Raput on sittemmin maalattu hiekansävyllä ja vaaleana näyttävät paljon kevyemmiltä. Harmi, ettei siitäkään ollut kuvaa. Pitää pian päästä sinne kuvaamaan lisää!

Kiireitä Ameriikassa

Ameriikan kansalaisten syksy ja alkutalvi on hurahtanut vauhdilla ohi. Välillä on eletty turhautumisen hetkiä ja kyllästytty remonttipuuhiin, koettu parisuhdekriisi ja väsymys, ja sitten taas palattu siihen ajatukseen, että yhdessä tehden tämä projekti tulee joskus valmiiksi, kiirettä ei ole. Sen lisäksi, että unohdin blogin toviksi, unohdin myös valokuvata, ja sitten heräsin huomaamaan, miten tärkeää olisi, että joka vaiheesta olisi kuvia. Te rakkaat lukijat ette välitä katsoa tuhatta kuvaa puolivalmiista seinästä, mutta itse on hyvä palata valokuviin. Niitä katsoessa huomaa, että jotain tapahtuu koko ajan.

Meillä on olohuone ja ruokailutila! Jälkimmäinen ei tosin vielä pitkään aikaan sijaitse keittiön yhteydessä, koska keittiö on yhä vanhalla paikallaan. Olohuoneen myötä talomme tuntuu taas pykälän verran kodimmalta, ja hieman vähemmän puliukkojen asumukselta. Ihan jouluksi ei olkkari ollut valmis, koska sairastelin lähes koko joulukuun ja muitakin vastoinkäymisiä oli (kattopaneeli loppui kesken ja oli tilaustavaraa jne). Tätä kirjoittaessani tavarat ovat kuitenkin jo suurinpiirtein paikoillaan. Olen vihdoin alkanut purkaa viini- ja muita laseja muuttolaatikoista, osa saatiin jo joulupöytään ja viimeisetkin pääsevät kaappiin huomenna. Vuosi siinä meni. Hassua, että sitä voi kaivata jotain laseja, mistä sitten kuitenkin juo vain harvoin.

Vuokralaiset ovat poistuneet ennen joulua, ja nyt on edessä kahden asunnon totaalinen pintaremontti. Toiseen hankitaan kokonaan uusi keittiö, ja toisen keittö puretaan ja kootaan uudelleen eri järjestykseen ja vaihdetaan samalla työtasot. Seinät ja katot maalataan/tapetoidaan ja lattiat vaihdetaan uusiin. Toisen asunnon kylppäristä muokataan nykyiset jär-kyt-tä-vät vesijohtoputkihässäkät siistimmiksi ja turvallisemmiksi. Uusia kodinkoneita hankitaan. Ja sitten etsitään uudet vuokralaiset.

Vesijohdoista puheen ollen, välipäivinä Mies kohtasi ikävän yllätyksen, kun tulevassa kylppärissämme paukahti vanha vesijohto halki. Onni onnettomuudessa, että Mies oli kotona ja havaitsi asian heti ja sulki vesijohdon. Toinen onni oli, että olimme haju- ja pölyhaittojen takia eristäneet etuseinättömän kylppärin eteisestä rakennusmuovilla, muuten vesi olisi suihkunnut eteiseen ja siitä just valmistuneeseen ruokailutilaan. Kolmas onni oli oma laiskuutemme: emme olleet tyhjentäneet lattiasta kaikkia puruja, joten hiushalkeamasta sateena suihkunnut vesi osui muoviin ja siitä puruihin, jotka oli helppo, joskin työläs, lapioida jätesäkkeihin. Muu olikin pintakosteutta, jonka lämpöpuhallin kuivatti saman tien.

Niin ja se putkiremontti, ei se ole alkanut vieläkään ja suunnitelmat ovat taaskin hieman muuttuneet, joten ei se vielä hetkeen alakaan, pitää ensin selkeyttää, mitä mihin ja miksi (vuokralaisten irtisanomisaikahan oli maaliskuun alkuun saakka, joten mitään ei ollut tarkoituskaan aloittaa vielä vaan käyttää alkuvuosi suunnitteluun). Vuokra-asuntojen sisällä olevat vesijohdot on 50-luvun jälkeen jo kertaalleen uusittu, joten niitä ei ole kymmeneen vuoteen kiire uusia muuten kuin keittiömuutosten osalta, joten sikälikään putkirempalla ei ole kiire muutoin kuin hajoavien vesijohtojen pelossa.

Uusi ruokailutila ennen joulua, sohvan selkänojan yli katteltuna.

Olohuoneen takka ja muuri pitää vielä maalata.

Tassupöydällä on sukat jalassa, kysykää Voitolta, miksi.

Ruokailutilan tapetti ja muuri valmiit, listat puuttuu ja PorinMatin maalaus.

Olohuone sohvalta käsin.

Ruokailutilan nurkka ja Singerin jalka, pöytälevyn tekasin ihan ite.