Kesää odotellessa: arkistojen aarteita osa yks.

Sairastuin influenssaan ja samaan aikaan toisaalla Mies pamautti kirveellä kätöseensä yhdeksän tikin mittaisen palkeenkielen. Remontti on siis ollut tauolla. Kun en ole muutakaan jaksanut, olen järjestellyt valokuvia tietokoneen ja kahden muistitikun syövereistä.
Ennen Ameriikkaan muuttoa, paitsi että teimme pientä pintatemonttia silloiseen kotiimme, päivitimme suvun kesämökin 2000-luvun kuosiin.
Isoisäni rakensi kesähuvilan joskus 50-luvun puolen välin tietämillä niistä materiaaleista, joita sattui saamaan. 60-luvun lopulla taloa laajennettiin. Vuosituhannen vaihteessa vanha. laho rantasauna sai väistyä uuden, talviasuttavan saunamökin tieltä. Pari vuotta sen jälkeen äitini remontoi vielä keittön. Muuten huoneet ja ulkoasu ovat jääneet menneille vuosikymmenille. Kun vanhempani luopuivat mökillä käymisestä ja me aloimme viettää siellä entistä enemmän aikaa, aloimme toki tehdä myös remonttia. Mun isovanhemmat eivät muuten koskaan sanoneet tuota paikkaa kesämökiksi, vaan aina huvilaksi. Se tuntui minusta lapsena nololta, kun kaikilla muilla oli mökki ja meillä muka huvila, mutta nyt näen siinä sanassa vanhan maailman tyylikkyyttä.
Remontti on toki minun näköiseni, joten väriä ja hassuja ratkaisuja löytyy jonkin verran (kunnioituksesta vanhempiani kohtaan olen kuitenkin hillinnyt itseäni aika tavalla). Mutta siis, tämmöistä me saatiin aikaan:

Puusee ja liiteri 70-luvun alkuvuosilta, autenttisessa asussaan.

Puusee ja liiteri muutaman vapaapäivän jäljiltä.

Huvila, maalattu 70-luvun alussa.

Maalattu kauttaaltaan, talon alle rakennettu uudet ritilät, pihaa siistitty.

Sisälle oli tehty 70-luvulla lisää kaappitilaa.

Tyttären kanssa maalattiin, tapetoitiin, laitettiin kivemmat vetimet.

Ei löytynyt enää ennen -kuvaa. Tässä on jo purettu massiiviset verhokotelot sun muut koteloinnit, pienennetty ruokapöytä alkuperäiseen kokoonsa ja käännetty toisin päin.

Tässä on siistitty, maalattu, laitettu uusi tammiparketti.

Näkymä rannan ovelta olohuoneeseen päin. Olohuonekin on sittemmin remontoitu, mutta siitä en löytänyt kuvia. Höh.

 

Vinttiin vievät raput oli kivasti koteloitu, no me purettiin toi kotelo ja tehtiin seinä ja siirrettiin ovi rappujen yläpäähän.

Tämmönenhän tää oli mun lapsuudessa, ennen energiakriisiä.

Raput on sittemmin maalattu hiekansävyllä ja vaaleana näyttävät paljon kevyemmiltä. Harmi, ettei siitäkään ollut kuvaa. Pitää pian päästä sinne kuvaamaan lisää!

Tuunailua

Vuokra-asuntojen remontti on alkanut, siitä kerron lisää lähipäivinä. Putkimies on häärinyt talossa ja me olemme purkaneet ja hajottaneet kaikenlaista. Olen jo aloittanut lempipuuhani, sisustussuunnittelun. Vai mitä sanotte tästä:

Kaiken muun keskellä olen harrastellut toista lempipuuhaani, tuunailua. Löysin jo alkusyksystä vintiltä rikkinäisen tummanruskean mukapronssisen pöytälampun. Varjostimen heitin heti pois, liimasin kipsisen lampunjalan kokoon ja vaihdoin sähköosat uusiin. Maalasin vihertävänhopeisella Taika- maalilla, jota oli sattunut jäämään jostain projektista (aijoo mökin pöytälevyn muodonmuutoksesta sängynpäädyksi, siihenhän tein köynnöksen). Sitten vielä Ikean halpisvarjostin päälle ja kas, mulla on kiva lamppu.

 Toinen tuunauskohde oli vessan ovi. Unohdin ottaa taas ottaa kuvan ennen kuin ryhdyin puuhaan, mutta otin kuitenkin kuvan sisäpuolelta, ulkopuoli oli ihan samanlainen. Samalla kuvasta selviää, miksi maalaan nuo ovet. Kerrankin halpiskamerani taltioi myös epäkohdat. Kaikki ovet ovat samanlaisia. Perinnerakentajat lynkkais mut, kun en hio ja lakkaa ja entisöi noita alkuperäiseen asuunsa, mutta ihan sama, minusta vessan ovi on sikahieno nyt.

No sitten siis se lipasto, jonka löysin tulevasta keittiöstämme, kuva täällä. Sehän oli "koristemaalattu" ihan järkyttävällä tavalla. Vissiin sormi kastettu johonkin erikeepperityyppiseen vaaleenpunertavaan mönjään, ja sillä vedelty kohokuvioisia koukeroita lipaston pinta täyteen. Joten olen taas pitkin syksyä hionut ja hionnut ja välillä tuntenut vihan tunteita koko saakelin mööpeliä kohtaan. Eräänä päivänä päätin kuitenkin, että joku lähtee, joko koukerot tai minä, ja lähellä se olikin, etten joutunut väillä lähtemään (paariin), mutta sain kuin sainkin pinnan niin paljon puhtaaksi, että sain sen maalattua mustaksi. Jouduin toimimaan puuseppänäkin, jotta sain laatikot kulkemaan suunnilleen suorassa. Maalasin laatikoiden ja lipaston aukkojen sivut vaaleanpunaisiksi tahallaan siten, että vaikka lipaston laatikot ovat kiinni, rakosista ja reunojen kolhuista häämöttää vaaleanpunaista. Näyttää valokuvassa vähän tyhmältä, livenä minust aika kivalta, vähän rappioromanttiselta. Ja kun lipasto kolhiintuu, alta alkaa kuultaa vanhaa valkoista maalia, mikä tulee olemaan ihan jees. Maalasin toki taas laatikot sisältä ja käytin tapetin jämäpalat niitten pohjustamiseen. Vetimet ovat marketista ostetut sammakot, eivätkä saaneet lipastoa näyttämään lastenhuoneen mööpeliltä. Pöytäliinat, pöytähopeet, servetit ja kynttilät sujahtivat laaikoiden uumeniin siististi.