Pihalla taas vaihteeks

Taisto ja Voitto sienestämässä.

 Kyllästyin rappukäytäväprojektiin, kuinka ollakaan just sen lian kohdalla. Jatkan illalla taikka huomenna, mutta just nyt ällöttää ajatuskin. Tapetointiosuudet ovat valmiit kuitenkin, eli loppujen puolipaneelien ja lattioiden maalaus on enää jäljellä. Ja kaikki ovet. Ja ja ja. Kääk sitten toinen rappukäytävä, mutta sen teen vasta, kun vuokralaiset ovat poistuneet.

Pari päivää sitten, kun paistoi aurinko, otin kuvia pihaltamme. Siinä riittää työsarkaa sitten, kun talo alkaa olla valmis. Toki aloitan pieniä juttuja jo syksyllä. Nurmikkoa ajaessa olemme nimittäin todella kyllästyneet pihalla oleviin "istutuksiin". Eli jollain omituisella logiikalla valtavalle pihalle on istutettu pieniä kasveja YKSITELLEN muutaman metrin välein. Ensinnäkin ne näyttävät huvittavilta ja rumilta, ja toiseksi niitä on ihan helkutin rasittavaa varoa ja kierrellä ruohonleikkurilla.

Penkki tuijien varjossa.

Kuvassa tuolien ja Voiton vasemmalla puolella on sekä yksittäisiä perennoja että muutama marjapuska. Muutamassa kohdassa pihaa kasvaa tosi rumaa oranssia liljaa, ja samaa näyttää kasvavan viereisen autiotalon pihassa, niin että veikkaan, että nuo on kylmästi haettu sieltä ja totta kai istutettu keskelle nurtsia kahteen eri paikkaan. Marjapensaat on istutettu ihan liian lähelle toisiaan. Penkin takana olevat tuijat on sentään ihan jees. Niiden taakse eli varjon puolelle ja niin sanotusti vuokralaisten puolelle oli tehty jonkinlainen oleskelualue, jonka olemme jo hävittäneet ja kylväneet tilalle nurmikon. Näin voi sentään istua naama kohti aurinkoa ja omassa rauhassaan. Tosin tuossahan on sitten paskakaivon kannet, mutta toisen päälle saa jonkun kivan kukka- ja lyhtyasetelman, ja toisen voi ignoorata. 

Pensasta ja perennaa.

Sama meininki jatkuu myös talon päädyssä. Suurin piirtein tontin rajan paikkeille on istutettu erilaisia pensaita paskanmarjasta lähtien jonkinlaiseksi aidaksi, no se on toisaalta ihan hyvä, mutta sitten taas tuossa niitten edessä on joku pensas, ja oikealla jokin perenna ja siitä vähän oikealle, varjossa ja alamäessä, pioni. EI NÄIN! Seuraavassa kuvassa näkyy se pioniparka taas, mutta sen lisäksi oikein kivat vanhat puut: visakoivu, tavallinen koivu ja hopeapaju (jokirannassa kun ollaan). Joesta tuli mieleeni, että enoni kertoi pienenä pelastaneensa kaverinsa hukkumasta kyseiseen Räynynojaan. Olen miettinyt, kuinkahan pieniä he olivat, vai oliko oja silloin isompi... Ei vaan, sateella, kuten tänään, se on aika iso ja ihan tulviikin.

Pioni ja koivut.

No sitten seuraa vielä kuva talostamme Ameriikanraitilta katsottuna. Jotain tarttis surulliselle näkymälle tehdä. Lisäksi etupiha on täynnä kauheita monttuja edellisen omistajan putkihommien jäljiltä. Että hiekkakuorma ainakin pitää tilata, ja jotain muutakin on kehiteltävä.

Kuistien eteen ja kivijalan ympärille on istutettu kuunliljaa, ja joissain kohdissa se menettelee, mutta kuistien edestä kaivan sen pois. Varsinkin oman kuistimme eteen on laitettu niitä helkutin oransseja liljoja kuunliljojen sekaan, ja jo aiemmin, mutta  varsinkin nyt, kun ne eivät enää kuki, ne tuovat mieleeni semmoisen istutuksen, mitä yleensä laitetaan hautakivien eteen. Pois semmoiset!

Ameriikanraitin puoleinen pääty.

Niin että työsarkaa riittää muutamaksi vuodeksi. Haaveissamme siintää myös kaunis kierrätysikkunoista ja omista remppajätteistämme rakennettu kasvihuone, jossa olisi kiva isuskella kesäiltoina. Sen toteutumiseen on vielä pitkä matka.

Jo alkukesällä tein pikkuruisen tuunausprojektin. Löysin kellarista ison, likaisen ja huonokuntoisen vanerisen työkalupakin, jonka puhdistin ja maalasin. Mies porasi pohjaan muutaman reiän, ja teimme pakkiin vielä muutamasta laudasta välipohjan reiluilla raoilla. Sitten istutin pakkiin kukkia (ihan vaan puolillaan olevissa multapusseissa ovat ne), ja kukat ovat viihtyneet hyvin. Kuvaushetkellä pelakuilla oli tauko kukinnassa ja sadekin niitä on hiukan hakannut, mutta uusia nuppuja on jo näkyvillä. Talon nurkalle ja pihalle istutin daalioita ja pelakuita erilaisiin löytämiini saaveihin ja ämpäreihin, ja daaliat viihtyivät helteessä niin hyvin, että ovat valtavan kokoisia ja lähes tukahduttaneet muut kukat. Pitää varmaan yrittää talvettaa niitä kellarissa.

Vanhassa liekkihotellissa asumisessa on hupaisat ja omisuiset, hyvät ja huonot puolensa. Kesän mittaan olemme tutustuneet muun muassa siihen, että joidenkin ihmisten mielestä pihamme on yleistä oleskelualuetta, jonka poikki voi oikaista (eritoten humalassa), ja jopa pissattaa koiraansa automme viereen. Olen törmännyt myös siihen omituiseen seikkaan, etteivät kaikki näytä ymmärtävän, että omistajan vaihtumisen myötä on meininki muutenkin muuttunut. Joten ei, minulla ei ole velvollisuutta keskeyttää omia puuhiani aina, kun joku juoppo sattuu pihallemme saapumaan, eikä minun tosiaankaan

Daaliat vanhassa sinkkisoikossa. Linssiluteen persus vasemmalla.

tarvitse pitää seuraa kelle tahansa, joka tulee etsiskelemään vuokralaisiani. Olen ollut ihan ällistynyt siitä, että nämä ihmiset ihan vilpittömästi luulevat niin. Monta kertaa on sattunut, että olen ollut omalla pihallani koirien kanssa, ja pihalle on yhtäkkiä saapunut joku minulle täysin tuntematon ihminen, kutsunut minulta lupaa kysymättä koirat luokseen ja ruvennut lässyttämään niille ja minulle. Seuraus on nyt se, että Taistokaan ei enää osaa jättää ihmisiä rauhaan vaan luulee, että kaikkia saa ja pitää juosta suin päin tervehtimään. Tosi kiva, varsinkin kun osaan arvata jo etukäteen, että seuraavat vuokralaiset ja heidän vieraansa eivät tule tästä pitämään. On todella rasittavaa, että sitten, kun kutsun koiriani ja lähden hakemaan niitä, vieras ihminen jatkaa niiden kutsumista ja silittelyä. Mutta toisaalta, tämän kyllä arvasimme. Tiesimme, mitä ostimme. Ärsyttää se silti. No, jatkossa talo tulee rauhoittumaan ja siistiytymään monellakin tavalla. Ja onhan pihalla mukavaakin, siinä tuijien alla, turkoosilla penkillä, teekuppi kädessä, koirien peuhaamista katsellen. Viereisessä puistossa ihmiset taluttavat koiriaan, vanhukset ovat päiväkävelyllä ja rusakot pomppivat heinikossa. Siitä saan voimaa ja jaksan odottaa vielä hetken sitä, että talomme alkaa elää uutta aikaa.