Kesä Ameriikassa

No näinhän tässä kävi, että blogi nukahti jälleen, osin siksi, että kesää on vietetty ulkosalla (pääosin vieläpä mökillä) ja sisällä on käyty vain nukkumassa.
Juhannusaattona Ameriikkaan saapui uusi kansalainen, englanninbulldoggivauva Voitto. Kesäkuun loppu ja heinäkuu onkin sujunut rattoisasti koiranpennun ehdoilla. Voitto oli seitsemänviikkoinen meille tullessaan, ja olipa kennelliitto mitä mieltä tahansa, minun mielestäni seitsenviikkoinen pentu on ihan liian nuori luovutettavaksi. No, joka tapauksessa, Voitto on meidän!

Voitto seitsenviikkoisena.

Voitto viisitoista viikkoa. Kuvakulma vääristää: ei se näin laiha ja isopäinen ole oikeesti!

 Loppukevään ja alkukesän ajan elettiin jokseenkin turhauttavaa vaihetta, jossa koko ajan tehtiin jotakin pientä, mutta samalla itsestä tuntui, ettei mikään edennyt ja kaaos Ameriikassa vain lisääntyi. Iso syy kaaokseen oli asuntojen välisen seinän purku. Seinässä oli molempien asuntojen puolella vaakalaudoituksen päällä paksu Gipsonit-levy, joka oli varmuuden vuoksi kiinnitetty tuhannesta kohdasta nauloilla. Seinä oli toki eristetty huolellisesti purulla. Joten jep, seinä purettiin keväällä ja tätä kirjoittaessani kipsipölyä ja purua on yhä lattioilla, mikä kertoo jotain myös siivouksen tasosta. Mies vietti pari hikistä päivää puukkosahan ja sorkkaraudan kera ennen kuin seinä antoi lopulta periksi. Alunperin piti ottaa pois koko seinä, mutta muutimme suunnitelmaa, koska halusimme säästää tulevan ruokailutilan puolella olevat kiinteät komerot. Olohuoneen puolelle jää täten pieni seinänpätkä, jonka toisella puolella ovat komerot. Kuulostaa vähän tyhmältä, mutta uskon ratkaisun olevan hyvä.

Niin, kuten kerroin, piirtelin niitä piirustuksia keväällä ja kun jouduin kerrankin keskittymään ja syventymään johonkin kunnolla (hah hah tosiaan), aloinkin nähdä asioita vähän eri tavalla ja lopulta kerroin pohdinnoistani Miehelle. Lopulta kävi niin, että suunnitelmat alkoivat muuttua hieman. Ja sitten ne muuttuivat taas. Niinpä laitoin piirustukset hetkeksi lepäämään ja odottamaan, että saamme päätettyä muutaman asian. Nyt alamme olla melkein varmoja. Ehkä. Samasta syystä putkiremonttikin antaa odottaa itseään vielä toistaiseksi. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että talossa pitäisi asua jonkin aikaa ennen kuin aloittaa mitään isoa remonttia, ja näin se näyttää olevan. Olemme muuttaneet suunnitelmia jo aika paljon.

Sähköremontti sentään on kesän mittaan edistynyt sen verran, että jipii, olemme siirtyneet kolmivaihevirtaan. Taloon saadaan sähkö siististi ja modernisti maakaapelia pitkin, ja rumasti roikkuneet sähkölangat on poistettu, samoin kuin lukuisat vanhat antennien kiinnikkeet. Kummallisesti pitkän talon ulkosivuja pitkin roikkuneet lankapuhelinlinjat on revitty pois. Kiinteän laajakaistan takia korkeintaan niitä olisi tarvinnut, mutta ne huojuivat tuulessa siihen malliin, etten usko, että olisimme kovinkaan hyvää nettiyhteyttä saavuttaneet. Nettitikku toimii hyvin eikä sen 4G pätki. Kaapeliyhteydenkin taitaa tulevaisuudessa saada.

Julkisivun maalaus on edennyt odotettua hitaammin, syy on ollut liian hyvien ilmojen aiheuttama laiskuus. Tai no, alkukesästä oli liian kuuma, juhannuksen tietämissä satoi, ja koko heinäkuun ajan olikin sitten taas liian kuuma. Nyt olemme kuitenkin aloittaneet rivakasti, ja kyllähän taloon saadaan uusi maalipinta ennen talven tuloa! Julkisivu tulee muuttumaan hurjasti, tai on jo nyt muuttunut. Aloitimme kuisteista sillä ajatuksella, että niissä on pientä näpräämistä, ja jos se jää viimeiseksi, on se yhtä tuskaa. Nyt molemmat kuistit on maalattu, A-rapun ovea lukuun ottamatta, ja pätkä seinääkin on jo muuttanut väriään. Jo nyt on nähtävissä, että muutos on iso! On käymässä kuten toivoimme, että talon ilme avartuu ja muuttuu enemmän 50-lukulaiseksi. Nykyinen väritys on kammottava sammalenvihreä ja tummansininen (jep, mikä yhdistelmä!), mutta se muuttuu beigeksi ja valkoiseksi. Seinää maalaamme hieman hassussa järjestyksessä, koska telineitä ei ole vielä haettu vuokraamosta. Haemme ne sitten, kun sääennuste lupaa muutamaksi päiväksi maalauskelejä ja meillä on aikaa maalata aamusta iltaan. Vaaleaan maalipintaan ei pitäisi jäädä ikäviä rajoja, tummassa näkyy selvemmin nuo katkot, näin sanoi ammattimaalari, joten uskallamme näin tehdä.

Muodonmuutos käynnissä.

Turkoosi ovi.

Olen tehnyt pieniä tuunaushommia helteen keskellä, mutta aika vähän. Uiminen, koirien kanssa hölmöily ja rantaelämä on ollut pääosassa. Olen lukenut dekkareita, mikä on ollut ihanaa, koska siihen mulla ei ole ollut muutamaan vuoteen aikaa eikä energiaa. Täten pääkopan remontointi sujuu oikein hyvin, ja alan tuntea itseni tarmokkaaksi ja olen jopa alkanut pohtia töihin palaamista... sitten joskus. Ei sinne kiire ole.

Maalasin oven turkoosiksi. Koska purkki oli auki ja minulla oli pensseli kädessä, maalasin halpahallista ostamamme penkin. Yläkerran kauhukammiosta kävin hakemassa sinne hylätyn vanhan kessulle haisevan televisiopöydän, jonka viilupinta oli kosteuden pilaama, mutta mustat putkijalat hyväkuntoiset. Maalasin pöytälevyn myös. Kun viereen heitti pari Ikean metallituolia, sai aikaan hauskan oleskeluryhmän, jonka näkösuojana toimii tuijarivi.

Harmi, ettei mulla taida olla missään lähikuvaa kuistista siinä kunnossa, kuin se muuttaessamme oli: sisältä ja ympäriltä täynnä roinaa, aukot peitetty samealla aaltoprofiilisella kattopleksillä, koko kuisti tummansininen!

 Penkki maksoi Hurrikaanissa (paikallinen halpahalli) neljä kymppiä, eikä tule olemaan pitkäikäinen monestakaan syystä. Rumakin se on, mutta ostimme sen keväällä ja nostimme talon eteläpäätyyn, jotta oli jokin paikka, missä voi rauhassa istua. Vaikka Tikkurilan muuttumisleikissä julistan Tikkurilan maalien parhautta, ja onhan ne hyviä, tarkkaavainen lukija saattaa huomata penkillä Teknoksen Futura 40-purkin, joka on todellinen rakkauteni juuri tämmöisten kohteiden (tai ajansyömien ulko-ovien) maalaamisessa.

Taas huono kuva, josta ei käy ilmi pöytälevyn huonokuntoisuus. Maalasin sen, eikä se kunto siitä tietenkään yhtään parantunut, mutta onpahan kivan värinen ja toivon, että maalipinta suojaa pöytää edes hieman. Sadetta se ei tule kestämään, joten se saa viettää sadepäivät kuistilla. Pelkään, että kosteus saa viilupinnan kupruilemaan silti irti, mutta toivotaan parasta. Lakata sen toki voisi, mutten usko sen lopulta juuri parantavan asiaa. Eikä mulla ole lakkaa, enkä mä yleensä osta mitään erityisesti näitä tuunailuja varten, vaan käytän sitä, mitä milloinkin on.

Tässä oleskeluryhmä on valmiina ja kahveetkin on jo siinä maalaustauon aikana ryystetty. Kiva sisustuksellinen elementti tuo ikivanha paskakaivon kansi tuossa etualalla. Piha on niitä täynnä. Toivottavasti ne on edes tyhjennetty silloin, kun ne ovat jääneet pois käytöstä...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Ameriikka vaikenee mutta toivottavasti tällä kertaa vain hetkeksi ja blogi herää taas eloon.