Rappioromantiikkaa

Köh, köh.

Toinen asunto on nyt tyhjä ja päällisin puolin imuroitukin. Aivastelin ja yskin niin paljon, että Taistoa nauratti. Pölyä riitti, ja hiirenpaskaakin. Kumpikaan ainesosa ei ihmetyttänyt, kun vessahan on tästä asunnosta purettu pois ja purut näkyvissä niin, että sieltähän niitä hiirosia varmaan tulee, ja pölyä. Pitää viritellä parit nakit napsahtamaan ja reilun viikon päästähän kissat alkaa pitää huolen jyrsijöiden torjunnasta.
Kaksi ja puoli pakettiautollista ihan suoranaista paskaa parittomista kengistä, tenupulloista ja vanhoista kalsongeista lähtien on kannettu kaatopaikalle, plus vielä yks pakun puolikas tuli täyteen kaikesta pitkin pihaa lojuneesta pikkusälästä, jota oltiin jo aiemmin viety kaatopaikalle ainakin yks kuorma. Laskut menee sekaisin jo tässä vaiheessa. Kellarit ja vintti ovat vielä täpötäynnä. Kevään tullen pitänee tilata siirtolava ja paiskoa kaikki ulos vintin ikkunasta suoraan siirtolavalle.

Forssan kaatopaikka on siisti mesta. Viihdyn siellä suorastaan, sehän on tullut jo muutamana kesänä tutuksi kun ollaan mökkiä raivattu. Eilen siellä kyllä oli joku biokaasun käymisprosessi pahasti kesken kun haisi ihan sille ittelleen, mutta tänään oli oikein raikasta. Asioitten runsas kaatopaikalle nakkelu ei satu mun pääkoppaani eikä omatuntooni ihan  kamalasti, kun voin siellä lajitella suurimman osan roinasta johonkin hyötykäyttöön ja sitä varsinaista kaatopaikkojen täytettä eli sekajätettä on oikeastaan aika vähän. Samalla voi vähän kattella, että ihan samanlaista roinaa ne muutkin on sinne heitelleet. Vein imurin ja kuvaputkitelkan elektroniikkakonttiin, ni arvatkaas mitä siellä oli? Kuvaputkitelkkoja toisensa perään, muutama imuri ja leivänpaahdin. Veikkaan kaiken lisäksi, että suurin osa niistä telkoista on ihan toimivia. Vaikka mitä mä tässä räksytän, en mäkään enää semmoista haluaisi. Ja rakkaat lukijat, kerrankin mulla on nurkissa niin paljon kaikkea, ettei kunniasanalla yhtään tehnyt mieli ottaa mitään muutakaan vaihtaria, josta olisin sitten tulevaisuudessa muka askarrellut jotain. Nyt on askartelut omasta takaa kymmeneks vuodeks. Eilen kyllä dyykkasin jostain komerosta vanhan lampunkuvun, ja kun pesin sen, se olikin niin hieno, että kun laitoin sen lasilautasen päälle ja pudotin kynttilän sen sisälle, niin ihan on itämainen tunnelma.

Tänään koitti riemun hetki, kun sain pahimmat liat PorinMatista irti yllättävän helposti. Joulun jälkeen jynssäys jatkuu ja kaverista tulee ihan siisti (kunnes lopulta otan selkoa, millä sen voi maalata). Tuikattiin kamiinaan tulet ja kas, hormi veti hienosti, savua ei tullut vääristä paikoista ja toinenkin asuntomme alkoi lämmetä nopeasti. Puuhellan päällisin puolin putsaus tuotti ihan superlopputuloksen, meillä on ihan upea hella tulevassa keittiössämme. Mies viritteli siihenkin tulet ja kas, sehän toimii! Kun saadaan muuttohommat ohi, edessä on keittotason putsaus mäntysuovalla ja käsittely liesimustalla ja hienoista hienoimpien emaloitujen luukkujen jynssäys. Tralalaa, sitte vaan vanttuut kuivumaan hellan etureelingille ja perunasoppa hellalle kiehumaan. Oi onnea! Ehkä sitte seuraavaks jouluks on se muukin keittiö valmis.

Kuonakerroksen alta paljastui puinen, jonkun hienosti koristepilaa- eikäku koristemaalaama lipasto. Oltiin jo kantamassa sitä pakuun, mutta sitten se tuning taas iski kuin salama, ja laitettiinkin se keittiön nurkkaan odottelemaan inspiraatiota, jonka vallassa se muuttuu joksikin ihan toisenlaiseksi.

Maksullinen sähkömies (kaverimme on se maksuton sähkömies) kävi ja tekee sähkösuunnitelman ja ehdotti, että kellariin tehdään tekninen tila, johon tulee sähköpääkeskus. Kaikki sähköt pitäisi vetää uusiksi. Niin aina, sanoin minä ja tuumailin, että sehän maksaa. Ei se kylläkään mikään yllätys ollut, mutta ainahan sitä lapsellisesti toivoo, että jospa nää vanhat asennukset sittenkin kelpais-

Antennimies kävi tänään, ehdotti järkeviä toimenpiteitä ja heitti hatusta alustavan hinnan, joka oli sattumalta ihan sama kuin olin olettanutkin. Hän tarkentaa hintaa vielä ja tekee antenniasennukset vasta alkuvuodesta, niin ettei vuokralaisille puolittain lupaamani "telkkarit jouluksi näkymään"  valitettavasti toteudukaan. Yritys oli kyllä hyvä.

Tutkailimme rappukäytäväämme. Siitä saa oikein siistin, kun vähän pesaisee ja pikkuisen maalailee, mikä suomeksi tarkoittaa, että sekin on oma valtaisa projektinsa. Mutta aikaahan on tästä asti.

Kiinteistövälittäjä soitteli ja kertoi, että sähköpostissani odottelee, herttinen sentään, ostotarjous kodistamme. Nyt olemme pitkin iltaa yrittäneet miettiä, montako tonnia tingitään eli mikä ois vastatarjous, ja millä ehdoilla. Kai se, että kaupat tehtäis nyt eikä enää odoteltais seuraavaa ostajaa, olisi jonkin arvoista. Sähkömiehen käynnin jälkeen ei toisaalta tehnyt mieli kovin paljoa tinkiä hinnasta, kun tarvitaan rahaa remonttiin. Toisaalta taas teki mieli saada entinen koti pois niskoiltaan ja aloittaa työt Forssassa ihan kunnolla. Hmmmm.....

Ollaan koluttu Keskuspuistoa ja Loimijoen rantoja ristiin rastiin Taiston kanssa ja ihailtu sitä, että niin monet vanhat talot ympäri Forssaa on niin kauniisti kunnostettu tai parhaillaan työn alla. Puistot ovat ihan silmiinpistävän siistejä ja roskiksia on tasaisin välein niin, ettei tarvi kävellä kilsatolkulla koirankakat käsissään. On jopa roskiksia vartavasten koirankakkapusseille, ja haluan ajatella, että niistä tulee sitten sitä biokaasua, jota nyt jo voi tankata autoihin siellä kivalla kaatopaikka-alueella. Panin myös merkille, että joittenkin rivitalojen pihoilla oli biojäteastioita. Pitää selvittää, mitä semmoinen maksaisi. Lehtienkeräyslaatikko pihallamme jo onkin. Maksan mielelläni peräti kakstoista euroa vuodessa siitä, että lehdet voi kierrättää näin helposti! Jep, ihan ilmaistahan tuo on.

Mutta jumankauta, mä oon taas kaatuillut ihan huolella. Tai en nyt suorastaan kaatuillut, mutta liukastellut ja kompastellut. Mun kymmenen vuotta vanhat Merrillit on tainneet tulla tiensä päähän. Toisen kengän päällisessä on jo reikäkin ja pohjat liukkaat. "Ei voi kenkiä syyttää jos kattelee taakseen ja astuu kuoppaan" sanoi Mies. No, onhan se noinkin, mutta on ne kengät kyllä muuttuneet liukkaiksi!

Eilen Radio Helsingissä soi jälkikasvun bändin biisi, ja sitähän itse Njassakin kehaisi.

Kuvastoa:

Remonttikoira Taisto vasaroimassa,

Högfors Siro nro 50 kahdella uunilla ja vesisäiliöllä. Super!

Mies, Taisto ja Porin Matti.

Tuleva ruokasalimme siivottuna. Nurkassa kahden yläkomeron ovet pokineen ja vessanovi pokineen. Hyvä homma.

Romuromantiikkaa: vanha lampunkupu, vanha lasilautanen alekynttilä.