Kauppakirjassa luki, että kiinteistön hallinta siirtyy minulle 1.12. Kaupantekotilaisuudessa ehdotin kuitenkin myyjälle, että tulisimme hakemaan avaimet ja tsekkaamaan kiinteistön jo marraskuun viimeisenä päivänä, mikä sopi myyjälle vallan mainiosti.
Kun aika tuli pitkäksi odotellessa, suunnittelimme, että pakkaamme kuun viimeisenä päivänä eli lauantaina mukaan kevyen retkivarustuksen ja Taisto bulldogin ja jäämme saman tien yöksi fiilistelemään. Lupasin Miehelle ekan yön kunniaksi juhla-aterian kaikkine alkupaloineen ja ruokajuomineen ihanassa Ravintola Köökissä. Ostin kynttilöitä ja haaveilin tunnelmallisesta viikolopusta kamiinoita lämmitellen. Mies puolestaan haaveili käytännöllisemmistä asioista eli osti sahan laudanpätkien polttopuiksi sahailua varten ja sopi sunnuntaille treffit sähkömiehen kanssa...
No, asiat eivät lopulta menneet lainkaan niin. Kommelluksia riitti, ja lopulta saimme avaimet käteen ja entisen omistajan ulos tulevasta kodistamme vasta sunnuntaina iltapäivän jo hämärtyessä illaksi. Forssan kaupunki toivotti meidät tervetulleeksi ilotulituksen kera, mitä pällistelimme äimistyneenä, kunnes älysimme, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen joulunavaustapahtuma keskustassa.
Pikaisen kauppareissun jälkeen, pimeässä tavaroita raahatessamme, juhlamieli oli latistunut neljään taskulämpimään siideriin, eikä kumpikaan maininnut ravintolaa. Taisto bulldoggi ei tuntenut paikkaa kodikseen, joten emme olisi kuitenkaan jättäneet häntä tyhjään asuntoon haukkumaan joten mitäpä näistä, ehtiihän sitä myöhemminkin. Sähkömiehen käynti siirtyi viikolla eteenpäin.
Onnellisuus, mielenrauha ja hyvä olo ei saapunut ilotulituksen tavoin räjähtäen, vaan aluksi olo oli lähinnä väsynyt ja hämmentynyt. Petasimme ilmapatjavuoteen keskelle olohuonetta, virittelimme valaistukseksi muutaman tuomamme pöytälampun. teimme tulet kamiinoihin ja aloimme hitaasti tutkia ympäristöämme taskulamppujen valossa. Vähitellen aloimme kuitenkin hymyillä ja suunnitella tulevia viikkoja. Tässä on meidän koti!
Ensimmäinen yö uudessa kodissamme ei sekään ollut seesteinen ja romanttinen kokemus, siitä pitivät osaltaan huolta kylmänkostea asunto, huojuva ja upottava ilmapatja ja levoton Taisto, joka hyppi patjalle ja pois ja ryömi päällämme. Yö jäi vähäuniseksi, ja aamulla oli herättävä aikaisin, koska lukkoseppä saapui sarjoittamaan hallinnoimiemme asuntojen lukot uudelleen. Sain aamun mittaan vielä soitettua ja solmittua jätehuoltosopimuksen, ja sitten olikin aika jo lähteä "vanhaan" kotiin, joka on Taiston mielestä edelleen se ainoa oikea koti. Ja ehkä vähän minunkin mielestä. Kaunis ympäristö, siisti suihku ja kunnon sänky ovat asioita, joita saan vielä tovin odotella Ameriikanraitille.
Kotona huomasimme haisevamme ehdalle spurgulle, mikä johtunee piinttyneen likaisesta asunnosta ja eritoten järkyttävästä tupakantervasta kaikkialla. Kaikki päällä olleet vaatteet sai heittää pyykkikoriin saman tien. Katot on maalattava, pinkopahvit lukuisine tapettikerroksineen revittävä seiniltä ja korvattava *huokaus* saneerausgyprocilla. Minä niin tykkään tapetoidusta pinkopahvista, mutten ehdi mitenkään tähän hätään opettelemaan niiden laittoa. Mies olisi tykännyt vanhojen säästämisestä, mutta piinttyneen hajun takia se ei tule kyseeseen. Lattiat vaihdetaan. Rakennetaan uusi keittiö ja uusi kylpyhuone. Muutetaan nykyinen keittiö lopulta makuuhuoneeksi ja nykyinen kammottava peltikylppäri pikkuvessaksi. Tähän kaikkeen menee ainakin vuosi, ehkä parikin. Mun pitää nimittäin samalla levätä, opiskella ja perustaa yritys. Tajuutsä, että ihan yhdessäkin noista olisi tarpeeksi hommaa, kysyi yksi ystävistäni. Tajuun kai, mutta mulle on lepoa se, että saan viimeinkin keskittyä niihin asioihin, joita tässä vaiheessa haluan tehdä. Eikä kaikkea tarvi tehdä heti, kerralla eikä yhtaikaa.
Paluu arkeen oli tänään karu. Olin ollut viikon poissa töistä, ensin viikkovapailla ja sitten opintovapaalla. Viikossa asiat olivat kehittyneet hullumpaan suuntaan. Onneksi mulla on nyt vain kolme päivää töitä (tätä kirjoittaessa enää kaksi) ja sen jälkeen taas viikon mittainen vapaa. Päiväduunia on enää tosi vähän. Niin että enköhän tämän vielä jaksa.
Keskiviikkona palataan Ameriikanraitille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti