Vuokralainen helvetistä

Heti aluksi haluan sanoa, että talossamme asuu kaksi oikein mukavaa, asiallista, asiansa hyvin hoitavaa vuokralaista, joista minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Haluan myös kunnioittaa heidän yksityisyyttään, joten tämän jälkeen en tule kommentoimaan heitä tai heidän asioitaan tässä blogissa millään tavalla.

Aluksi ajattelin, että en kommentoisi kolmattakaan, joka herätti minussa vakavaa sääliä alusta saakka. Että jos jollain menee niin huonosti joka elämänalueella, en hänen taakkaansa lisää. No, tämä vuokralainen kuitenkin ihan itse on kaivellut verta nenästään siinä määrin, että arvelen tämän huvittavan teitä lukijoitakin.

Tarina alkoi jo ennen talon ostoa. Vuokralainen oli edellisen omistajan "tuttava", joka oli elellyt talossa ilmaiseksi ja käyttänyt sangen vapaasti kaikkia talon tiloja. Rehellisesti sanottuna pöyristyimme jo ennen ostotarjouksen tekoa kaikkialla lojuneen rojun ja jätteen määrästä ja totesimme, että  mikäli haluamme saada talon hallintaamme jossain kohtuullisessa ajassa, on meidän otettava vastuullemme paikkojen siivous, koska ajattelimme, ettei edellinen omistaja tämän tuttavansa kanssa olisi kuuna kullan valkeana saanut sitä tehtyä. Tämän edellinen omistajakin sitten aikanaan ihan suoraan myönsi. Sovimme siis kauppakirjan ulkopuolella niin, että edellinen omistaja ottaa mukaansa mitä haluaa ja loppu saa jäädä meidän murheeksemme. Tämän tuttavan osalta ei mistään tämmöisestä ollut puhetta. Edellinen omistaja sanoi myös tekevänsä tuttavan kanssa vuokrasopimuksen "koska varmaan minäkin haluan vuokraa" ja pohjusti jo etukäteen, että "puoli vuottahan hän saa sitten ainakin siinä asua" ja minua jo salaa nauratti siinä vaiheessa, koska haistoin, että minua yritettiin vedättää. Vielä enemmän nauroin nähtyäni heidän tekemänsä vuokrasopimuksen, jonka mukaan tämä tuttava olisi hallinnoinut lähes kaikkia talon yleisiä tiloja asuntonsa lisäksi sadalla eurolla kuussa, ja asunnossa näemmä asui myös tuttavan alaikäinen lapsi. Sinänsä asunto oli perussiisti mutta vanhanaikainen, eikä siellä ole suihkua eikä lämmintä vettä. Satanen kuussa kahden hengen asumisesta ja oikeudesta pitää rojujaan ihan joka paikassa oli kuitenkin mielestäni aika vähän. Ei vissiin kylmää varastotilaakaan saa ihan niin halvalla. Lisäksi ihmettelimme, eikö edellisen omistajan ja tämän tuttavan mieleen lainkaan tullut, että me aiomme muuttaa taloon ja alkaa ihan itse hallita talon yleisiä tiloja. Vuokrasopimus oli määräaikainen, ilmeisesti sillä ajatuksella, etten voisi irtisanoa sitä ennen määräajan loppumista. Funtsailin ällistyeenä, eikö myyjäosapuoli lainkaan tajunnut myyneensä koko kiinteistön. Miksi ihmeessä hänen tuttavansa edes haluaisi jäädä meidän nurkkiimme pyörimään?

Päätös aloittaa remontti saman tien myös tuttavan asunnossa oli täten helppo. Kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen postitin tuttavalle vuokrasopimuksen, jossa olin rajannut tilojen käyttöoikeutta aika lempeällä kädellä, kieltänyt tupakoinnin talon kaikissa sisätiloissa paloturvallisuussyistä, ja irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä maaliskuun alussa. Kävin vielä käräjäoikeudesta varmistamassa, että minulla on riittävät perusteet irtisanoa määräaikainen vuokrasopimus.
No, tuttavamies suivaantui ja irtisanoi vuokrasopimuksen siten, että he lähtevät tammikuun alussa. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin, semminkin kun tullessamme taloon joulukuun ensimmäisenä päivänä heillä oli jo muuttopuuhat käynnissä. Sitä muuttopuuhaa riitti kuitenkin koko joulukuun ajan. Kukaan ei asunnossa enää asunut, mutta vuokralainen ei tehnyt elettäkään siivotakseen nurkkia. Tulkitsimme kiusanteoksi sen, että vuokralainen piti kaikkia käyttämiään tiloja munalukolla lukittuna, vaikkei asunutkaan enää talossamme.

Olin yhdessä vuokrasopimuksen ja irtisanomisilmoituksen kanssa postittanut vuokralaiselle siivouskehotuksen, jota hän ei lainkaan noudattanut. Sen mukaan hänen tuli joulukuun kahdeksanteen päivään mennessä siivota pois omat tavaransa niistä tiloista, jotka eivät jääneet hänen hallintaansa. JA PIHALTA. Olisi riittänyt, että joko vuokralainen tai edellinen omistaja olisi neuvotellut meidän kanssamme muualla lojuneiden kamojen säilytyksestä. Näin ei tapahtunut. Lisäksi edellinen omistaja oli luvallisesti jättänyt kaikenlaista lojumaan. Joulukuun kymmenentenä kyllästyimme asumaan kaatopaikalla ja siivosimme pihalta puolitoista pakullista kaikkea paskaa. Talon nurkalla oli ikivanha, mustunut halkopino, josta mädäntyneet puut ja maahan juurtuneet trukkilavat, joiden läpi kasvoi taimia, päätyivät kaatopaikalle energiajätteeksi ja loput, hyvin vähän, puuvajaamme. Puuvajaan, jonne edellinen omistaja oli luvannut jättää meille polttopuita, mutta joka taloon tullessamme oli kuitenkin tyhjä. Me emme tuossa vaiheessa tienneet, kenen jättämästä puupinosta ja miltä vuosikymmeneltä oli kyse. Olimme oikein iloisia siististä pihasta. Vuokralaisen Lada tosin törrötti edelleen keskellä pihaa pilaamassa maisemaa eikä todellakaan talon toisessa päädyssä parkkipaikalla.

Muutaman päivän kuluttua sain keskellä yötä tekstiviestin, jossa vuokralainen syytti minua varkaaksi ja vaati palauttamaan puut välittömästi. Seuraavana päivänä soittelimme hänelle lukuisia kertoja, Miehelleni hän lopulta vastasi, minulle ei kertaakaan. Hän vaati rahaa monesta motista priimaa polttopuuta. Säälistä elämänhallintansa ilmiselvästi kadottanutta ihmispoloa kohtaan lupasin kaksi kymppiä muutamasta jokuset talvet talon nurkalla viettäneestä klapista. Vuokralainen ei tullut koskaan hakemaan rahoja. Kun näin hänet vahingossa kerran talomme pihalla, hän luikki karkuun eikä tullut selvittämään mitään asioita. En kaiken lisäksi lainkaan usko, että ne polttopuut olivat millään lailla vuokralaisen omaisuutta. Pikemmin taisi olla siitä kyse, että häntä harmitti, kun pihaa oli siivottu ja pultsaripleksit kuistista purettu, nehän ihan takuulla olivat hänen arkkitehtuuriaan.

Virallinen muuttopäivä oli toinen tammikuuta. Avainta hän ei tuolloin palauttanut, mutta ajattelin, että jospa ukkopaha on päivistäkin sekaisin ja odottelin pari päivää. Kun avaimia ei kuulunut, soitin hänelle ja jätin puhelinvastaajaan viestin, että avaimet on palautettava tai lähetän laskun lukkojen vaihdosta hänelle. Avaimet ilmestyivät sitten seuraavana päivänä postilaatikkoon käytetyssä kirjekuoressa, jonka päälle oli kovasti edellisen omistajan käsialaa muistuttavasti tekstattu, että hän ei ole palauttanut avaimia, koska varastimme hänen polttopuunsa ja ne on pinottava pihallemme 7.1. mennessä taikka hän ottaa yhteyttä poliisiin. Ensinnäkin, luulenpa, että minulla saattaisi olla mielenkiintoinen juttutuokio poliisin kanssa edessä ja toiseksi, taas oli realiteetit hukassa sen verran, että vuokrasuhde on päättynyt eikä hänen tuttavansa enäää omista taloa, joten hän ei tule pihaltamme hakemaan klapin klapia taikka mitään muutakaan. Lada onneksi oli hävinnyt, mutta meille oli ikävä kyllä jäänyt Ladan taakkateline ja seitsemän rengasta vanteineen (tarviiks joku, saa hakea ilmatteeks)

Nauroimme taas tilanteen hullunkurisuutta, ja sen jälkeen laitoin vuokralaiselle tekstarin, että selvittelen asiaa mielelläni poliisin kanssa ja ettei meiltä pysty lypsämään rahaa. Lisäksi ilmoitin, että koska asunto ei ole kuntotarkastuksen mukaisessa kunnossa ja on täynnä jätettä, hänelle on tulossa monen sadan euron lasku. Mieleni tekisi sääliä tätä vuokralaista ja jättää laskuttamatta, mutta mutta. Mitäs sanotte näistä kuvista:

Tässäkin asunnossa on kiva puuhella, joka onkin varmaan ainoita asioita, joka tänne pystytään jättämään.

Kiva sohva, jonka vienti kaatopaikalle maksaa ainakin kolme kymppiä.

Hieman on sitä kessua sitte vedetty. Mööpelit on jätetty meidän riesaks kaikki.

Tämä kasa haisi. Osoittautui, että jätesäkissä oli pilaantuvia jätteitä.

Tämä on kahdesta huoneesta se siistimpi.

Muttei sekään kovin siisti.

Hyvin on tupakoitu. Toi on just niin tahmeaa kuin miltä se näyttääkin.

WC- hygieniaa.

Vessassakin on vähän poltettu. Tässä on ollut kaappi.