Keskiviikkona työpäivän jälkeen kiirehdimme Forssaan. Tällä kertaa meitä odotti jo lämpimämpi ja vähemmän kostea asunto, joka tuoksuikin aavistuksen vähemmän sätkätupakalle. Kun edellisellä kerralla oli jo saatu laitettua joitakin tavaroita paikoilleen, tämä toinen tuleminen ei ollut ollenkaan niin ankea kuin ensimmäinen. Ohut valkoinen lumipeite sai pihankin näyttämään valkoiselta ja vähemmän pimeältä.
Mikäs tässä on ollessa, tuumasimme ja päätimme ruveta töihin. Keskiviikkoillan pienen työrupeaman myötä makuuhuoneen pinkopahveista ja lattiasta oli poistettu puolet. Torstaiaamuna Mies irrotteli loput lattialaminaatit ja vei ekan kaatopaikkakuorman: kuusi euroa se maksoi ja kaikki kelpasi energiajätteeksi eli kaukolämpöä tuottamaan.
Torstaiaamu kului hankintoja tehdessä. Kun osteltiin kaikkea pientä tarpeellista, rahaa hupeni suorastaan pelottavaa vauhtia. Jotain hyvääkin tapahtui. Forssan Prismasta tarvikkeita haeskellessamme harhauduimme rekennustarvikeosastolle, josta löysimme varsin kelvollista lattialaminaattia kympillä neliö, itse asiassa erittäin saman kaltaista kuin aiemmin rautakaupassa katselemani neljänkympin laminaatti. Onhan siinä nyt aika valtava ero, maksaako makkarin ja molempien "olohuoneiden" lattia yhteensä viis sataa vai kaks tonnia, ja kun lisäks Prismassa on jotkin tuplabonuspäivät, päätimme, että haemme laminaatit lauantaina.
Hankinnat tehtyämme päätimme mennä
Ravintola Köökkiin syömään. Mies ajoi, joten minä nautin aperitiiviksi glögin. Alkuruokana söin luomupunajuurikeittoa friteeratun
Kolatun vuohenjuuston kera. Mies valitsi salaatin ja Selkämeren savulohta. Pääruokana söin hevosen sisäfileepihvin, skånenperunoita ja valkosipulikastiketta, mies söi pippuripihvin ja uunissa paahdettuja perunoita kermakastikkeella. Jälkiruokaa emme kumpikaan enää jaksaneet tilata, valitettavasti. Itse olisin valinnut suklaakakkua Antin konditorian kirsikkajäätelöllä, mutta se jäi nyt seuraavaan kertaan. Sitten täytyy jättää alkuruoka pois, jos aikoo syödä vielä jälkiruuankin. Palan painikkeena oli tuoretta itse leivottua leipää (itse tai naapurileipomossa, ihan sama, tuoretta eikä tehdasvalmisteista). Minä nautin vielä ison lasillisen punaviiniä pihvin kera. Tämä oli elämäni paras ateria. Ruoka oli hyvää, mutta niin olivat puitteetkin. Vietimme ihanan tunnelmallisen iltapäivähetken vanhan talon kellariin tehdyssä ravintolassa. Seinällä oli valokuvia vanhasta Forssasta. Itse asiassa istuin semmoisen kuvan alla, josta äitini on historiikeissa ollut tunnistavinaan oman äitinsä. Vähän herkistyin, kun mietin, että tässä joku ympyrä sulkeutuu. Tai sitten herkistyin mahottoman hyvän aterian, puolison ja hyvän viinin takia, mene tiedä,
Seesteisen lounaan jälkeen palasimme remnontin pariin. Tai oikeastaan mies palasi, minä puolestani vein koiran pois jaloista pyörimästä ja vietin hauskan tunnin Taiston kanssa tutustumassa lähiympäristöön.
Torstai-illan aikana poistimme loput pinkopahvit makkarista. Seinillä oli kahdet pahvit ja ainakin viisi tai kuusi tapettikerrosta. Perinnerakentaminen Panu Kailan malliin ei oo meidän juttu (vaikka mua vähän houkuttelisikin ajatus uusista pinkopahveista), vaan seinät levytetään. Useat muovimattokerrokset jätetään lattiaan laminaatin alle. Lankkulattiakin sieltä löytyisi, mutta alin mattokerros on liimattu siihen kiinni turhan tiukasti, joten mattojen repimisen lisäksi edessä olisi kallis ja työläs hionta tai jopa lankkujen irrotus ja höylääminen. Tässä vaiheessa tarjouslaminaatti on meidän valinta, mutta kattellaan sitä lattiaa uudelleen sitten joskus, kun laminaatti on kulunut. Katot eivät iloksemme olleetkaan pahvia vaan levyä, joten muutama maalikerros häivyttänee kellastumat eikä tupakanterva puske kovin pahasti läpi. Jos puskee, vaihdetaan katot sitten.
 |
| Olohuone: Porin Matti jää paikoilleen ja muurikin on hyvässä maalissa, mutta laminaatit poistetaan, samoin kuin pinkopahvit seinistä, ja katto maalataan. |
 |
| Peltikylppäri kaikessa kauheudessaan. Pöntön yllä varaaja. Vasemman peltiseinän takana suihku, Oikealla avoin vanerinen vessanovi, joka säästetään kuten muutkin ovet, vaikka se joudutaankin maalaamaan. |
 |
| Pahvia ja tapettia monessa kerroksessa. Alla oikein hyvä ja raikas laudoitus, |
 |
| Näkymä puistoon ohi Ladan, joka toivottavasti siirtyy mahdollisimman pian muualle. |
 |
| Räynynojaa vastarannalta katsottuna. Talomme jää kauas vasemmalle, Lada häämöttää tässäkin kuvassa. |
 |
| Remonttikoira Taisto ja purettu makkari. Kulmissa olevat komerot jäävät paikoilleen, keskellä lappeellaan ja naamapuoli seinää vasten yhden puretun komeron pariovi. Teemme uuden komeron toisaalle, |
 |
| Komero jää siistittynä. Lautaseinä on helppo levyttää ja sitten vain maalata/tapetoida. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti