Menimme kiinteistövälittäjän juttusille tingityn hinnan kera. Hänen mielestään hintaehdotuksemme oli sellainen, johon myyjäkin ehkä suostuisi. Välittäjä, joka tuntui välittävän myös meistä, oli lisäksi ottanut kiinteistöön liittyvistä asioista lisäselkoa. Mitä enemmän tietoa tuli, sitä vahvempi tunne minulla oli, että kyllä nyt on kyse meidän tulevasta kodistamme. Jätimme siis virallisen tarjouksen.
Yksi iso mutta vielä oli. Olin laskenut holellisesti asioita ja olin melko varma, että oma pankkini Nordea rahoittaisi hankkeen. Mutta vain melko. Niinpä kävelin varmuuden vuoksi välitystoimistoa vastapäätä sijaistsevaan Someron säästöpankkiin varaamaan tapaamisaikaa ja pahaksi onneksi jouduinkin saman tien esittämään asiaani nuorelle pukumiehelle. Hän sanoi, ettei rahoita tämmöistä "kahden asunnon loukkua". Sanoin kohteliaasti, että selvä, ja kävelin pää pystyssä ulos. Siisti vessa niillä kuitenkin oli, sanoi Mies, jonka wc- käynnin aikana koko lainakeskustelu oli käyty. Sanoin kuitenkin vakaasti, että aion saada rahat ja se on PISTE. Mies topputteli, ettei tarjoustamme ole edes vielä hyväksytty. Sanoin, että onkin hyvä, ettei ole, koska näin ollen mulla on hyvää aikaa hoitaa finanssipolitiikka kuntoon.
Varasin ajan omalle pankkineuvojalleni torstaiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti