Oma pankkineuvojani toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi ja alkoi innokkaasti laskea tulo- ja menoarviota, lainanmaksukykyäni ja vakuusarvoja ja sanoi, että vähän poikkeuksellistahan tää on, kun edellinen ei oo edes myynnissä vielä, mutta kyllähän Nordea tämän rahoittaa, mutta tarvitaan vielä pankinjohtajan siunaus. Hän on palaverissa, mutta jos odottelemme hetken, saamme asialle varmistuksen. En meinannut pysyä nahoissani ja välillä palelin, välillä nousi pala kurkkuun ja pelkäsin, että ilmoille pääsee hallitsematon itku, nauru tai oksennus. Välillä, aina silloin, kun aloin puhua ideoistani ja talosta, mieleni täytti rauha ja varmuus. Tiedän, mitä haluan, ja aion toteuttaa sen.
Pankinjohtajaa odotellessa sisään piipahti pankkineuvojan kutsumana kiinteistönvälittäjä, jolle annoin talomme myyntiin ja sovimme saman tien, että lomailen syyslomani loppuun ja hän tulee seuraavana keskiviikkona katsomaan taloa.
Pankinjohtaja, oikein kiva nuori nainen, tuli lopulta palaverista ja sanoi KYLLÄ!!! Sanoi kylläkylläkyllä. Melkein halasin heitä, muttei se kai olisi ollut sopivaa, ja kävelin ulos pankista pää pystyssä ja mieli kevyenä, mutta pöllämystyneenä. Kadulla odotellut Mies ehti jo päätellä ilmeestäni, ettei lainaa tullut. Eikä ku, tuli. Piti oikein paperista lukea, että sain tosiaankin pyytämäni summan. Matkalla takaisin mökille soitin välittäjälle, että rahoitus on varmistunut ja hän puolestaan kertoi, että kuntotarkastus on näin ollen ensi tiistaina.
Kaupat tehdään marraskuun lopussa, jolloin siis kiinteistön omistus siirtyy minulle. Hallinta siirtyy minulle 1.1.2014. Näin tää homma etenee. Me hypätään ihan toiseen elämään.
Olettaen tietty, ettei kuntotarkastus tuota mitään ylläriä. Mutta ei se tuota. Kaikki muukin on sujunut kuin tanssi vain.
Tanssahtelu jatkuu perjantaina, kun anon palkatonta opintovapaata ensi vuoden ajaksi. Kaksi ja puoli kuukautta jaksan olla nykyisessä työssäni, kun tiedän, että sitten se päättyy. Ja joulun aikaan on niin paljon lomapäiviä, että oikeastaan kaksi kuukautta saa enää puurtaa.
Nyt me ollaan AMERIIKANRAITILLA. Mä oon edelleen ihan että shabby chic!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti