Kesken kesämökin viimeisten remonttipuuhien puhelin soi. Välittäjä sanoi Onneksi olkoon!!!!!!!
No, jouduin sanomaan hänelle, että rahoitus varmistuu vasta huomenna. Jos varmistuu, sanoi Mies puhelun jälkeen. Varmistuu se, koska mä olen päättänyt niin. Ja olen niin hyvin valmistautunut, että pankin on pakko tukea tätä, sanoin. Olinkin melko levollinen, koska, (vaikken olekaan taikauskoinen ja uskon siihen, että itse mä elämääni johdatan), kuulin koko ajan universumin palasten loksahtelevan paikoilleen ja niiden hammasrattaiden, jotka tätä projektia pyörittävät, sopivan toistensa lomaan, kirskuen ja hitaasti, mutta kuitenkin.
Tää on meijän juttu, rallattelin. Unelmista ihan totta voi tulla totta.
Olen jo monen vuoden ajan lukenut ihaillen lehtijuttuja ihmisistä, jotka ovat rohkeasti lähteneet toteuttamaan unelmiaan, ja nyt ajattelen, että kyllä minä voin olla yksi heistä! Onneksi minulla on puoliso, joka jakaa niitä samoja haaveita, on valmis hyppäämään uuteen elämänvaiheeseen ja tukee visioitani. Ilman Miestä tästä ei tulisi mitään. Myös kolmas perheenjäsenemme, englanninbulldoggi Taisto, tulee olemaan innoissaan. Hällä on ainakin tilaa telmiä.
Olin parina päivänä puhunut pitkät tovit puhelimessa Hippipoikani kanssa, ja tullut siihen tulokseen, että tulee tavoitella rohkeasti niitä asioita, joita elämässä haluaa. Aikuiset lapsemme, myös Miehen tytär, ymmärtävät aikeemme ja rohkaisevat meitä. Niin että kyllähän tämän täytyy olla oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti