Rappioromantiikkaa

Köh, köh.

Toinen asunto on nyt tyhjä ja päällisin puolin imuroitukin. Aivastelin ja yskin niin paljon, että Taistoa nauratti. Pölyä riitti, ja hiirenpaskaakin. Kumpikaan ainesosa ei ihmetyttänyt, kun vessahan on tästä asunnosta purettu pois ja purut näkyvissä niin, että sieltähän niitä hiirosia varmaan tulee, ja pölyä. Pitää viritellä parit nakit napsahtamaan ja reilun viikon päästähän kissat alkaa pitää huolen jyrsijöiden torjunnasta.
Kaksi ja puoli pakettiautollista ihan suoranaista paskaa parittomista kengistä, tenupulloista ja vanhoista kalsongeista lähtien on kannettu kaatopaikalle, plus vielä yks pakun puolikas tuli täyteen kaikesta pitkin pihaa lojuneesta pikkusälästä, jota oltiin jo aiemmin viety kaatopaikalle ainakin yks kuorma. Laskut menee sekaisin jo tässä vaiheessa. Kellarit ja vintti ovat vielä täpötäynnä. Kevään tullen pitänee tilata siirtolava ja paiskoa kaikki ulos vintin ikkunasta suoraan siirtolavalle.

Forssan kaatopaikka on siisti mesta. Viihdyn siellä suorastaan, sehän on tullut jo muutamana kesänä tutuksi kun ollaan mökkiä raivattu. Eilen siellä kyllä oli joku biokaasun käymisprosessi pahasti kesken kun haisi ihan sille ittelleen, mutta tänään oli oikein raikasta. Asioitten runsas kaatopaikalle nakkelu ei satu mun pääkoppaani eikä omatuntooni ihan  kamalasti, kun voin siellä lajitella suurimman osan roinasta johonkin hyötykäyttöön ja sitä varsinaista kaatopaikkojen täytettä eli sekajätettä on oikeastaan aika vähän. Samalla voi vähän kattella, että ihan samanlaista roinaa ne muutkin on sinne heitelleet. Vein imurin ja kuvaputkitelkan elektroniikkakonttiin, ni arvatkaas mitä siellä oli? Kuvaputkitelkkoja toisensa perään, muutama imuri ja leivänpaahdin. Veikkaan kaiken lisäksi, että suurin osa niistä telkoista on ihan toimivia. Vaikka mitä mä tässä räksytän, en mäkään enää semmoista haluaisi. Ja rakkaat lukijat, kerrankin mulla on nurkissa niin paljon kaikkea, ettei kunniasanalla yhtään tehnyt mieli ottaa mitään muutakaan vaihtaria, josta olisin sitten tulevaisuudessa muka askarrellut jotain. Nyt on askartelut omasta takaa kymmeneks vuodeks. Eilen kyllä dyykkasin jostain komerosta vanhan lampunkuvun, ja kun pesin sen, se olikin niin hieno, että kun laitoin sen lasilautasen päälle ja pudotin kynttilän sen sisälle, niin ihan on itämainen tunnelma.

Tänään koitti riemun hetki, kun sain pahimmat liat PorinMatista irti yllättävän helposti. Joulun jälkeen jynssäys jatkuu ja kaverista tulee ihan siisti (kunnes lopulta otan selkoa, millä sen voi maalata). Tuikattiin kamiinaan tulet ja kas, hormi veti hienosti, savua ei tullut vääristä paikoista ja toinenkin asuntomme alkoi lämmetä nopeasti. Puuhellan päällisin puolin putsaus tuotti ihan superlopputuloksen, meillä on ihan upea hella tulevassa keittiössämme. Mies viritteli siihenkin tulet ja kas, sehän toimii! Kun saadaan muuttohommat ohi, edessä on keittotason putsaus mäntysuovalla ja käsittely liesimustalla ja hienoista hienoimpien emaloitujen luukkujen jynssäys. Tralalaa, sitte vaan vanttuut kuivumaan hellan etureelingille ja perunasoppa hellalle kiehumaan. Oi onnea! Ehkä sitte seuraavaks jouluks on se muukin keittiö valmis.

Kuonakerroksen alta paljastui puinen, jonkun hienosti koristepilaa- eikäku koristemaalaama lipasto. Oltiin jo kantamassa sitä pakuun, mutta sitten se tuning taas iski kuin salama, ja laitettiinkin se keittiön nurkkaan odottelemaan inspiraatiota, jonka vallassa se muuttuu joksikin ihan toisenlaiseksi.

Maksullinen sähkömies (kaverimme on se maksuton sähkömies) kävi ja tekee sähkösuunnitelman ja ehdotti, että kellariin tehdään tekninen tila, johon tulee sähköpääkeskus. Kaikki sähköt pitäisi vetää uusiksi. Niin aina, sanoin minä ja tuumailin, että sehän maksaa. Ei se kylläkään mikään yllätys ollut, mutta ainahan sitä lapsellisesti toivoo, että jospa nää vanhat asennukset sittenkin kelpais-

Antennimies kävi tänään, ehdotti järkeviä toimenpiteitä ja heitti hatusta alustavan hinnan, joka oli sattumalta ihan sama kuin olin olettanutkin. Hän tarkentaa hintaa vielä ja tekee antenniasennukset vasta alkuvuodesta, niin ettei vuokralaisille puolittain lupaamani "telkkarit jouluksi näkymään"  valitettavasti toteudukaan. Yritys oli kyllä hyvä.

Tutkailimme rappukäytäväämme. Siitä saa oikein siistin, kun vähän pesaisee ja pikkuisen maalailee, mikä suomeksi tarkoittaa, että sekin on oma valtaisa projektinsa. Mutta aikaahan on tästä asti.

Kiinteistövälittäjä soitteli ja kertoi, että sähköpostissani odottelee, herttinen sentään, ostotarjous kodistamme. Nyt olemme pitkin iltaa yrittäneet miettiä, montako tonnia tingitään eli mikä ois vastatarjous, ja millä ehdoilla. Kai se, että kaupat tehtäis nyt eikä enää odoteltais seuraavaa ostajaa, olisi jonkin arvoista. Sähkömiehen käynnin jälkeen ei toisaalta tehnyt mieli kovin paljoa tinkiä hinnasta, kun tarvitaan rahaa remonttiin. Toisaalta taas teki mieli saada entinen koti pois niskoiltaan ja aloittaa työt Forssassa ihan kunnolla. Hmmmm.....

Ollaan koluttu Keskuspuistoa ja Loimijoen rantoja ristiin rastiin Taiston kanssa ja ihailtu sitä, että niin monet vanhat talot ympäri Forssaa on niin kauniisti kunnostettu tai parhaillaan työn alla. Puistot ovat ihan silmiinpistävän siistejä ja roskiksia on tasaisin välein niin, ettei tarvi kävellä kilsatolkulla koirankakat käsissään. On jopa roskiksia vartavasten koirankakkapusseille, ja haluan ajatella, että niistä tulee sitten sitä biokaasua, jota nyt jo voi tankata autoihin siellä kivalla kaatopaikka-alueella. Panin myös merkille, että joittenkin rivitalojen pihoilla oli biojäteastioita. Pitää selvittää, mitä semmoinen maksaisi. Lehtienkeräyslaatikko pihallamme jo onkin. Maksan mielelläni peräti kakstoista euroa vuodessa siitä, että lehdet voi kierrättää näin helposti! Jep, ihan ilmaistahan tuo on.

Mutta jumankauta, mä oon taas kaatuillut ihan huolella. Tai en nyt suorastaan kaatuillut, mutta liukastellut ja kompastellut. Mun kymmenen vuotta vanhat Merrillit on tainneet tulla tiensä päähän. Toisen kengän päällisessä on jo reikäkin ja pohjat liukkaat. "Ei voi kenkiä syyttää jos kattelee taakseen ja astuu kuoppaan" sanoi Mies. No, onhan se noinkin, mutta on ne kengät kyllä muuttuneet liukkaiksi!

Eilen Radio Helsingissä soi jälkikasvun bändin biisi, ja sitähän itse Njassakin kehaisi.

Kuvastoa:

Remonttikoira Taisto vasaroimassa,

Högfors Siro nro 50 kahdella uunilla ja vesisäiliöllä. Super!

Mies, Taisto ja Porin Matti.

Tuleva ruokasalimme siivottuna. Nurkassa kahden yläkomeron ovet pokineen ja vessanovi pokineen. Hyvä homma.

Romuromantiikkaa: vanha lampunkupu, vanha lasilautanen alekynttilä.

Ihanat mööpelit

Tällä erää viimeinen julkinen esittely vanhassa kodissamme oli eilen, joten tänään kävimme vihdoin hakemassa sieltä vähän huonekaluja. Raitti tuntuu taas piirun verran kodimmalta.

Viikonlopun aikana tein lattialaminaattien lisäksi muitakin vähän pienempiä ja vähän kivempia hankintoja. Kuramattoja, lumikolan, kauniin kantokopan takkapuille, peltisen tuhkaämpärin meille ja vuokralaisille, joulukranssit kummankin rapun ulko-oveen ja avainkaapin. Viimeinen ostos olikin tarpeellinen. Ensinnäkin sekalaisia asuntojen avaimia oli epämääräinen läjä ja kellarin riippulukkojen avaimia toinen läjä, ja niitten ryhmittely koukkuihin kaapin sisään toi kaivattua järjestystä. Toiseksi avainkaapin ovessa on peili.

Kammottavassa peltisuihkukopissamme on kyllä peilikaappi, mutta sen peileille on tapahtunut jotain mystistä, ihan kuin ne olisi kuorrutettu jollain (kalkkisaostumalla, totesi aina yhtä käytännöllinen Mies). Ja ei, peilikaappi ei ole söpön huurteinen vaan yhtä kamala kuin koko muukin peltiluola. Lisäksi suihkussakäynti on meille läträäville pitkätukille melkoisen haastavaa, koska lämminvesivaraajamme koko on 65 litraa. Luulenpa, että hommaan meille sarjalipun Vesihelmeen, joka on muutaman sadan metrin päässä.

Karuahan täällä vieläkin on, mutta sentään jo vähän muutakin kuin ilmapatja.

Tein laminaattikasasta näppärän hyllyn/tason tonne nurkkaan.

Vähän ees kodimpi.

Avainkaappi ja huushollin ainut peili. Tilapäisen seinävalaisimen johto on pikantti sisustuksellinen yksityiskohta....

Tyhjä vitriini on surullinen. Mutta toisaalta, joulukynttelikkö on jo paikoillaan.

pientä pintaremonttia... Eiku.

Eilen huhkittiin ulkona pari tuntia raahaten pihalla lojuneita romuja yhteen läjään alkuviikon kaatopaikkakäyntiä varten. Samalla Mies purki pois kammottavat kattopleksit, jotka oli jostain täysin käsittämättömästä syystä laitettu kuistin ikkunoiksi. Juu ei, siitä ei näkynyt läpi, ja lisäksi jännä aaltopeltiä jäljittelevä profiili oli ihan järkky. Sanomattakin kai selvää, että ne olivat myös, hmmm, paskaiset.

Olimme jo parina iltana ihmetelleet, miksei pihavalot pala. Mies oli vaihtanut polttimoita ja etsinyt palaneita sulakkeita, muttei pihavalaistusta saatu syttymään. Päivänvalossa meille valkeni. Johdot oli joku "sähkömies" kytkenyt siten, että ne olivat oikosulussa ja parissa kohtaa näkyi mustaa jälkeä, niin että taitaa olla hyvää tuuria, ettei ole palanut koko talo. Mies repi vaaralliset johdot pois. Kaverimme, joka on sähkömies, tulee tänään iltapäivällä antamaan hyviä neuvoja ja ensiapua ja auttaa meitä miettimään, mistä ja miten sähkötyöt pitäisi aloittaa.

Siinä sitä onkin miettimistä. Nimittäin, muutama päivä sitten makuuhuoneen kaapin purettuamme, takaa paljastui melkoinen yllätys eli täysin laiton jatkojohtohässäkkä, jossa oli mukana jopa palanen jonkun toimiston sähkökiskoa. Sitä emme voineet kuitenkaan irroittaa saman tien, koska siihen oli kytketty muun muassa jääkaappi (joka on keittiön puolella jep, mutta johto oli vedetty avaimenreiästä).

Sätkätupakan ja muun haju hälvenee päivä päivältä ja onneksi ihan kaikki keltaisuus sentään ei johdu tupakasta vaan seinissä ja katossa on aavistuksen kellertäväksi sävytettyä maalia. Varmaan joskus 80-luvulla on ollut muodissa tuo sävy, sitähän oli meillä mökillä myös. Kun se ei nykyisin ole millään lailla muodikasta, se näyttää vain kellastuneelta ja likaiselta.

Kaikki ovet ja komerot talossamme ovat lakattua vaneria, emmekä todellakaan aio vaihtaa niitä. Valitettavasti vain ne ovat lähes kaikki nähneet niin paljon elämää, että ne on maalattava. En taida oikeasti edes olla pahoillani siitä. Taitaa olla niin, että vaikka periaatteessa ihailen lakattua vaneria, en kuitenkaan halua elää sen keskellä.

Pääkopan remonttikin alkaa edetä. Kävelen pari, kolme kertaa päivässä pitkiä lenkkejä Taisto bulldoggimme kanssa ja katselen pikkukaupungin puutalokortteleita, teollisuusalueiden kulmia ja lähiökuppiloita. Vastaantulijat hymyilevät usein ja Taisto on saanut paljon ystäviä koirista ja ihmisistä. Talviasussaan puistot ovat todella kauniita ja erittäin siistejä. On helppo hengittää ja unohtaa työhön liittyvä stressi ja turhautuminen.

Odotan opintovapaavuotta kovasti. Olen ihan varma, että työn suhteen minulla sitten joskus ensi vuonna tähän aikaan on taas suunnitelmia, kunnianhimoa ja ammatillista kehittymishalua, mutta nyt on pysähtymisen ja akkujen lataamisen aika. Talomme remonttisuunnitelmat elävät ja kehittyvät koko ajan. Olen ihan varma, että myös työuraan liittyvät suunnitelmat alkavat elää ja kehittyä, kunhan saavat siihen mahdollisuuden.

Laitetaas taas vähän kuvia, jotta jokainen näkee, miten hurja remontti tää on:

Toimisto sijaitsee keittiössä (joka päätyy lopulta Master Bedroomiksi). Pihapöytä, vanha pöytäliina, vitosen jouluverho, sekalaiset tuolit. 

Makuuhuoneessa (joka lopulta on työ/vierashuone) on mukavuuslämpöä tuomassa kamiina. Harmi vaan, että se on ruma ku mikä. Vaihtunee joskus kivempaan, toistaiseksi saa olla.

Rappukäytävä yläkertaan.  Tulee muuttumaan melkoisesti.

Tuleva kylpyhuone/wc. Tähän tulee suihkukaappi ja kauniit kaakelit, sitten joskus. Tämä on sen toisen asunnon puolella.

Tuleva keittiö toisen asunnon puolella.  Snadisti fiksataan vaan.

Tuleva keittiö osa 2. Puuhella toki jää paikoilleen.

Tuleva ruokailutila toisen asunnon puolella. Ihan pari käyntiä kaatopaikalla olis ohjelmassa.

Tulevan ruokailutilan keittön puoleinen nurkka, oi kyllä, Porin Matti jää, ehkä hieman siistittynä kylläkin.

Tämä seinä poistuu kokonaan, kaapit ehkä jäävät? 

Nykyinen eteinen. Tähän tulee vaatesäilytystilaa, toivoakseni komeronovia riittää pariin vaatekaappiin tuohon vasemmalle naulakon paikalle. Pääsisäänkäynti tuleekin olemaan toisen asunnon puolelta. Nykyisen peltikylppärin (kapean oven takana) tilalle tulee wc ja paikka pyykkikoneelle/pesutornille.

pinkopahveja, luomupunajuuria ja vanhaa roinaa

Keskiviikkona työpäivän jälkeen kiirehdimme Forssaan. Tällä kertaa meitä odotti jo lämpimämpi ja vähemmän kostea asunto, joka tuoksuikin aavistuksen vähemmän sätkätupakalle. Kun edellisellä kerralla oli jo saatu laitettua joitakin tavaroita paikoilleen, tämä toinen tuleminen ei ollut ollenkaan niin ankea kuin ensimmäinen. Ohut valkoinen lumipeite sai pihankin näyttämään valkoiselta ja vähemmän pimeältä.

Mikäs tässä on ollessa, tuumasimme ja päätimme ruveta töihin. Keskiviikkoillan pienen työrupeaman myötä makuuhuoneen pinkopahveista ja lattiasta oli poistettu puolet. Torstaiaamuna Mies irrotteli loput lattialaminaatit ja vei ekan kaatopaikkakuorman: kuusi euroa se maksoi ja kaikki kelpasi energiajätteeksi eli kaukolämpöä tuottamaan.

Torstaiaamu kului hankintoja tehdessä. Kun osteltiin kaikkea pientä tarpeellista, rahaa hupeni suorastaan pelottavaa vauhtia. Jotain hyvääkin tapahtui. Forssan Prismasta tarvikkeita haeskellessamme harhauduimme rekennustarvikeosastolle, josta löysimme varsin kelvollista lattialaminaattia kympillä neliö, itse asiassa erittäin saman kaltaista kuin aiemmin rautakaupassa katselemani neljänkympin laminaatti. Onhan siinä nyt aika valtava ero, maksaako makkarin ja molempien "olohuoneiden" lattia yhteensä viis sataa vai kaks tonnia, ja kun lisäks Prismassa on jotkin tuplabonuspäivät, päätimme, että haemme laminaatit lauantaina.

Hankinnat tehtyämme päätimme mennä Ravintola Köökkiin syömään. Mies ajoi, joten minä nautin aperitiiviksi glögin. Alkuruokana söin luomupunajuurikeittoa friteeratun Kolatun vuohenjuuston kera. Mies valitsi salaatin ja Selkämeren savulohta. Pääruokana söin hevosen sisäfileepihvin, skånenperunoita ja valkosipulikastiketta, mies söi pippuripihvin ja uunissa paahdettuja perunoita kermakastikkeella. Jälkiruokaa emme kumpikaan enää jaksaneet tilata, valitettavasti. Itse olisin valinnut suklaakakkua Antin konditorian kirsikkajäätelöllä, mutta se jäi nyt seuraavaan kertaan. Sitten täytyy jättää alkuruoka pois, jos aikoo syödä vielä jälkiruuankin. Palan painikkeena oli tuoretta itse leivottua leipää (itse tai naapurileipomossa, ihan sama, tuoretta eikä tehdasvalmisteista). Minä nautin vielä ison lasillisen punaviiniä pihvin kera. Tämä oli elämäni paras ateria. Ruoka oli hyvää, mutta niin olivat puitteetkin. Vietimme ihanan tunnelmallisen iltapäivähetken vanhan talon kellariin tehdyssä ravintolassa. Seinällä oli valokuvia vanhasta Forssasta. Itse asiassa istuin semmoisen kuvan alla, josta äitini on historiikeissa ollut tunnistavinaan oman äitinsä. Vähän herkistyin, kun mietin, että tässä joku ympyrä sulkeutuu. Tai sitten herkistyin mahottoman hyvän aterian, puolison ja hyvän viinin takia, mene tiedä,

Seesteisen lounaan jälkeen palasimme remnontin pariin. Tai oikeastaan mies palasi, minä puolestani vein koiran pois jaloista pyörimästä ja vietin hauskan tunnin Taiston kanssa tutustumassa lähiympäristöön.

Torstai-illan aikana poistimme loput pinkopahvit makkarista. Seinillä oli kahdet pahvit ja ainakin viisi tai kuusi tapettikerrosta. Perinnerakentaminen Panu Kailan malliin ei oo meidän juttu (vaikka mua vähän houkuttelisikin ajatus uusista pinkopahveista), vaan seinät levytetään. Useat muovimattokerrokset jätetään lattiaan laminaatin alle. Lankkulattiakin sieltä löytyisi, mutta alin mattokerros on liimattu siihen kiinni turhan tiukasti, joten mattojen repimisen lisäksi edessä olisi kallis ja työläs hionta tai jopa lankkujen irrotus ja höylääminen. Tässä vaiheessa tarjouslaminaatti on meidän valinta, mutta kattellaan sitä lattiaa uudelleen sitten joskus, kun laminaatti on kulunut. Katot eivät iloksemme olleetkaan pahvia vaan levyä, joten muutama maalikerros häivyttänee kellastumat eikä tupakanterva puske kovin pahasti läpi. Jos puskee, vaihdetaan katot sitten.

Olohuone:  Porin Matti jää paikoilleen ja muurikin on hyvässä maalissa, mutta laminaatit poistetaan, samoin kuin pinkopahvit seinistä, ja katto maalataan.

Peltikylppäri kaikessa kauheudessaan. Pöntön yllä varaaja. Vasemman peltiseinän takana suihku, Oikealla avoin vanerinen vessanovi, joka säästetään kuten muutkin ovet, vaikka se joudutaankin maalaamaan. 

Pahvia ja tapettia monessa kerroksessa. Alla oikein hyvä ja raikas laudoitus,

Näkymä puistoon ohi Ladan, joka toivottavasti siirtyy mahdollisimman pian muualle. 

Räynynojaa vastarannalta katsottuna.  Talomme jää kauas vasemmalle, Lada häämöttää tässäkin kuvassa.

Remonttikoira Taisto ja purettu makkari. Kulmissa olevat komerot jäävät paikoilleen, keskellä lappeellaan ja naamapuoli seinää vasten yhden puretun komeron pariovi. Teemme uuden komeron toisaalle,

Komero jää siistittynä. Lautaseinä on helppo levyttää ja sitten vain maalata/tapetoida.

Vihdoinkin se on totta!

Kauppakirjassa luki, että kiinteistön hallinta siirtyy minulle 1.12. Kaupantekotilaisuudessa ehdotin kuitenkin myyjälle, että tulisimme hakemaan avaimet ja tsekkaamaan kiinteistön jo marraskuun viimeisenä päivänä, mikä sopi myyjälle vallan mainiosti.

Kun aika tuli pitkäksi odotellessa, suunnittelimme, että pakkaamme kuun viimeisenä päivänä eli lauantaina mukaan kevyen retkivarustuksen ja Taisto bulldogin ja jäämme saman tien yöksi fiilistelemään. Lupasin Miehelle ekan yön kunniaksi juhla-aterian kaikkine alkupaloineen ja ruokajuomineen ihanassa Ravintola Köökissä. Ostin kynttilöitä ja haaveilin tunnelmallisesta viikolopusta kamiinoita lämmitellen. Mies puolestaan haaveili käytännöllisemmistä asioista eli osti sahan laudanpätkien polttopuiksi sahailua varten ja sopi sunnuntaille treffit sähkömiehen kanssa...

No, asiat eivät lopulta menneet lainkaan niin. Kommelluksia riitti, ja lopulta saimme avaimet käteen ja entisen omistajan ulos tulevasta kodistamme vasta sunnuntaina iltapäivän jo hämärtyessä illaksi. Forssan kaupunki toivotti meidät tervetulleeksi ilotulituksen kera, mitä pällistelimme äimistyneenä, kunnes älysimme, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen joulunavaustapahtuma keskustassa.

Pikaisen kauppareissun jälkeen, pimeässä tavaroita raahatessamme, juhlamieli oli latistunut neljään taskulämpimään siideriin, eikä kumpikaan maininnut ravintolaa. Taisto bulldoggi ei tuntenut paikkaa kodikseen, joten emme olisi kuitenkaan jättäneet häntä tyhjään asuntoon haukkumaan joten mitäpä näistä, ehtiihän sitä myöhemminkin. Sähkömiehen käynti siirtyi viikolla eteenpäin.

Onnellisuus, mielenrauha ja hyvä olo ei saapunut ilotulituksen tavoin räjähtäen, vaan aluksi olo oli lähinnä väsynyt ja hämmentynyt. Petasimme ilmapatjavuoteen keskelle olohuonetta, virittelimme valaistukseksi muutaman tuomamme pöytälampun. teimme tulet kamiinoihin ja aloimme hitaasti tutkia ympäristöämme taskulamppujen valossa. Vähitellen aloimme kuitenkin hymyillä ja suunnitella tulevia viikkoja. Tässä on meidän koti!

Ensimmäinen yö uudessa kodissamme ei sekään ollut seesteinen ja romanttinen kokemus, siitä pitivät osaltaan huolta kylmänkostea asunto, huojuva ja upottava ilmapatja ja levoton Taisto, joka hyppi patjalle ja pois ja ryömi päällämme. Yö jäi vähäuniseksi, ja aamulla oli herättävä aikaisin, koska lukkoseppä saapui sarjoittamaan hallinnoimiemme asuntojen lukot uudelleen. Sain aamun mittaan vielä soitettua ja solmittua jätehuoltosopimuksen, ja sitten olikin aika jo lähteä "vanhaan" kotiin, joka on Taiston mielestä edelleen se ainoa oikea koti. Ja ehkä vähän minunkin mielestä. Kaunis ympäristö, siisti suihku ja kunnon sänky ovat asioita, joita saan vielä tovin odotella Ameriikanraitille.

Kotona huomasimme haisevamme ehdalle spurgulle, mikä johtunee piinttyneen likaisesta asunnosta ja eritoten järkyttävästä tupakantervasta kaikkialla. Kaikki päällä olleet vaatteet sai heittää pyykkikoriin saman tien. Katot on maalattava, pinkopahvit lukuisine tapettikerroksineen revittävä seiniltä ja korvattava *huokaus* saneerausgyprocilla. Minä niin tykkään tapetoidusta pinkopahvista, mutten ehdi mitenkään tähän hätään opettelemaan niiden laittoa. Mies olisi tykännyt vanhojen säästämisestä, mutta piinttyneen hajun takia se ei tule kyseeseen. Lattiat vaihdetaan. Rakennetaan uusi keittiö ja uusi kylpyhuone. Muutetaan nykyinen keittiö lopulta makuuhuoneeksi ja nykyinen kammottava peltikylppäri pikkuvessaksi. Tähän kaikkeen menee ainakin vuosi, ehkä parikin. Mun pitää nimittäin samalla levätä, opiskella ja perustaa yritys. Tajuutsä, että ihan yhdessäkin noista olisi tarpeeksi hommaa, kysyi yksi ystävistäni. Tajuun kai, mutta mulle on lepoa se, että saan viimeinkin keskittyä niihin asioihin, joita tässä vaiheessa haluan tehdä. Eikä kaikkea tarvi tehdä heti, kerralla eikä yhtaikaa.

Paluu arkeen oli tänään karu. Olin ollut viikon poissa töistä, ensin viikkovapailla ja sitten opintovapaalla. Viikossa asiat olivat kehittyneet hullumpaan suuntaan. Onneksi mulla on nyt vain kolme päivää töitä (tätä kirjoittaessa enää kaksi) ja sen jälkeen taas viikon mittainen vapaa. Päiväduunia on enää tosi vähän. Niin että enköhän tämän vielä jaksa.

Keskiviikkona palataan Ameriikanraitille.