Mihin katosi helmikuu?

No lyhythän se helmikuu on, muttei se selitä, miksen ole kirjoitellut mitään. Antennittomuus selittää blogittomuutta jonkin verran: kun emme nähneet telkkarikanavia, jotain piti silti iltaisin tylsänä töllöttää-
ratkaisu oli Netflix. Se taas tarkoitti sitä, että läppäri oli kiinni telkkarissa. Bloggaa siinä sitte. Sitten kun antennimies lopulta helmikuun puolessa välissä saapui, alkoivat olympialaiset, joita minäkin innostuin toljottamaan...

Opiskelu ei ole oikein innostanut, ja läppärin esille ottaminen merkitsee lisää huonoa omaatuntoa, siis läppäri jää usein ottamatta esille. Siinä tärkeimmät tekosyyt blogihiljaisuuteen.
Tekosyiden lisäksi luulen, että tarvitsin jonkinlaisen katkon tai erätauon. Olen ikäänkuin laskeutunut uuteen elämänvaiheeseen ja elämäntapaan, ja se on vaatinut sisäistä pohdintaa, josta ei heti aluksi ole tullut mitään julkaisukelpoista materiaalia. Eikä ehkä vielä pitkään aikaan siltä osin tulekaan. Aiheita kyllä jo alkaa hahmottua.

Taistolle kuuluu pelkkää hyvää. Hän kehittyy ja oppii uusia asioita. Se vaan tapahtuu niin kovin hitaasti, ettei sitä meinaa lainkaan huomata. Kävelemme pitkiä lenkkejä päivittäin, ja osan matkaa (puistoissa ja pyörätiellä) Taisto kulkee vapaana, ja otamme hänet kiinni hihnaan kun tulee toisia koiria taikka pieniä lapsia vastaan. Heitä Taisto ei voi vastustaa, vaan menisi innokkaana rakastamaan. Taistohan on eläintykinkuula, jonka rakkautta ei parivuotiaan lapsen taikka chihuahuan luusto tahdo kestää.

Remonttirintamalla on tapahtunut yhtä sun toista, vähän sama ku Taistolla: hommat etenee, mutta kovin hitaasti! Jotain sentään:

Taisto auttaa.

 Työ/vierashuone valmistui sopivasti olympialaisten alkuun mennessä. Aluksi se toimii meidän makuuhuoneena. Sähkötöitä tehtiin vielä viime viikolla ja ovilistat ja jalkalistat puuttuvat, mutta muuten on valmista.
Maalasin katon kolmeen kertaan, neljäs kerta olisi ehkä sanonut toden. Ei kannata ostaa halpoja maalausteloja monestakaan syystä. Niiden muoviset kädensijat tahtovat mennä rikki ja sitten ne irtoavat jatkovarresta ja putoavat sun silmääs juuri, kun keskityt katon maalaamiseen. Maali lähti pesemällä eikä tullut mustaa silmää, mutta puoli naamaa oli kipeänä monta päivää ja kyllä poskessa pieni mustelmakin oli. Meikkivoide sen onneksi aika hyvin peitti. Toisen kerran kun tela putosi, ehdin väistää sen verran, että rikoohousujen persuuksissa on tätä nykyä kaksikin pystyraitaa. Hoikentavaa vaikutusta en ole huomannu.

Jos on tarpeeksi hullu, voi ripustaa ristalliruunun heti kun katto on maalattu!

Naaman kuten kaiken muunkin pesu on ollutkin viime aikoina haastavaa. Varaaja nimittäin kärähti ja aiheutti ihan vaaratilanteenkin, kun kuumeni kiehuvaksi. Niin että hetken tuli ihan tosi kuumaa vettä ja sen jälkeen ollaankin sitten lämmitelty vettä kattilassa iltaisin ja peseydytty vanhalla kunnon kaks ämpäriä ja kauha -menetelmällä. Nykyiseen kylppäriin ei nimittäin mahdu isoa varaajaa, eikä me enää rempan jälkeen tehdä pienellä mitään. Käytiin entisessä kodissa suihkussa, kunnes se myytiin. Ja nythän on kevät ja aletaan käymään mökillä saunassa, sehän on ihanaa! Niin että hyvin pärjätään putkiremppaan asti.

Kaappi maalattu, lattia asennettu.

Entisen kodin kauppa toteutui vihdoin. Ei tule ikävä sitä kiinteistövälittäjää, vaikka hän lopulta kokosikin itsensä, kykeni asialliseen käytökseen ja teki järkevän kauppakirjan. Olen jälkeenpäin miettinyt, tajusiko hän missään vaiheessa niin sanotusti veikanneensa väärää hevosta, kun hännysteli ostajaa ja aliarvioi mua. Että jos olis hoitanut homman fiksusti, tässä mä nytkin kehuisin häntä ja varmaan perhepiiristä/ystäväpiiristä olis löytynyt pari muutakin toimeksiantoa. Nyt on pakko sanoa, että älkää ainakaan sitä kundia palkatko.

Ennen.

Oho, ei olekaan kuvaa valmiista huoneesta. Otan huomenna ja laitan tänne.  Siellä me nyt kuitenkin asutaan ja ollaan onnellisia. Taisto eritoten oikein rakastaa meidän sänkyä, meidän yöunien kustannuksella. Se on kuitenkin niin hellyttävä, että saa nukkua meidän välissä. Ja meidän naamojen päällä.

No, kun oltiin muutettu työ/vierashuoneeseen, oli keittiön vuoro. Maalasin paskaisen katon valkoiseksi ja  ne kaksi ja puoli seinää, joille ei tulla tekemään mitään, työ/vierashuoneesta ylijääneellä maalilla. Olin ostanut sitä "hieman" liikaa. Mulla oli toki ollut suunnitelmana maalata ihan eri värillä, mutta tuo osoittautuikin ihan hyväksi. Ja näyttää eri väriltä, koska huoneen valaistusolosuhteet ovat erilaiset ja huoneet ovat erikokoiset. Maalasin taas Teknoksen Trend 7 -seinämaalilla, joka on edullista mutta peittävää ja täyshimmeää. Sävy on Tikkurilan Symphony- värikartan sävy Y348 Huntu.

Ennen.

Kuvassa näkyvät kaapin ovet maalasin samalla maalilla kuin työ/vierashuoneenkin kaapinovet, eli uutuudella, täyshimmeällä Helmi- kalustemaalilla. Olen jo monta vuotta rakastanut puolikiiltävää Helmeä: ei haise, helppo maalata, tasaantuu lähes itsestään. Uusi rakkaus, himmeä Helmi, kyllä syrjäytti sen kevyesti. Kaunista pintaa tulee ihan väkisin ja peittävyys on hyvä. Kaapinovet kummassakin huoneessa maalasin sävyllä S427 Lumo. Jos seinämaali on jonkin sortin vaalea laventeli, niin kaappien väri on utuinen harmaaseen taituva lila. Nii-i, taas se lila, eikä tietookaan valkoisen sävyistä! Näinkö meille aina täällä käy?
Ihailen sisusutuslehdissä ja -ohjelmissa hillittyjä vaaleita skandinaavisia sisustuksia, taikka ranskalaista herkkää valkoista maalaisromantiikkaa tai leikkisään shabby chic -tyyliin kuuluvaa taustavalkoisuutta. Olen

kuitenkin täysin kyvytön toteuttamaan semmoista. Nytkin mulla on jo lilat kaapinovet, vaikka tää projekti ei ole kunnolla edes alkanut. No okei. on tää toistaiseksi hillitympää kuin koskaan missään on ollut.

Oheisessa kuvassa nykyinen keittiö eli tuleva makuuhuone alkaa muuttua. Maalasin viimeiset jutut vasta tänä iltana, joten huomenna saatte lisäkuvia tästäkin. Huomenna kerron myös, miten isommat remppakuviot etenevät. Hitaasti, mutta varmasti, sen sanon jo nyt, mutta kerron sitten tarkemmin. Ja sen lupaan, ettei tämä blogi nyt enää nukahda!