Kuvastoa

Taisto 1 v 2 kk.

No Taistohan se tässä, kaikkien Taiston ystävien iloksi. Olin Taiston kanssa tänään rokotuksella ja eläinlääkärin tarkastuksessa, ja Taiston sporttisuutta ja leikkisää luonnetta kehuttiin kovasti. Taisto on oikein hyväkuntoinen nuori uros. Eläinlääkärireissun jälkeen Taisto pääsi vielä leikkimään Lotta-ystävänsä kanssa. Tällä kertaa en päässyt itse mukaan, mutta Miehen kertoman mukaan Taisto ei tällä kertaa ihan koko aikaa miettinyt seksipuuhia, vaan ehti keskittyä muihinkin aktiviteetteihin. Iltalenkin jälkeen Taisto onkin ollut väsynyt poika.

Kaivoin esille vanhoja kuvia ja otin vertailun vuoksi uusia. Ensiksi pari kuvaa nykyisestä keittiöstä, tulevasta makuuhuoneestamme.

Keittiö ennen.

Tämä ei ole ihan alkuvaiheesta, mutta seinät ja kaapinovet ovat kuitenkin vielä alkuperäisessä asussaan, joskin puhdistettuina, kaikenlaiset naulat ja ripustuskoukut on poistettu seiniltä ja reiät kittailtuna.

Keittiö ennen.

Kaikkea likaa ja tupakantervaa emme saaneet irti pesemällä. Toivomme kuitenkin, että saimme ne riittävän puhtaiksi. Kaikkien pintojen maalaaminen Otexilla ei tunnu ajallisesti eikä taloudellisesti kannattavalta, joten pesemme, maalaamme, toivomme parasta ja varaudumme siihen, että joitakin pintoja joudutaan maalaamaan vielä uudelleen. (mä en ole aina ennenkään noudattanut Tikkurilan pohjatyöohjeita, eikä mitään katastrofaalista ole tapahtunut). Kuvissa näkyvä jääkaappi oli keittiössä valmiina, pikkupakastin kiersi ensin mun äidiltä mun tyttärelle ja nyt mulle. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään museoesine, vaan pakastin on kymmenisen vuotta vanha. Kodinkoneet menevät kellariin heti, kun sähkömies ehtii vetää sinne sähköt.

Katto oli hyvin likainen. Se oli muuten hyväkuntoinen, mutta huonosti tasoitettu. En kuitenkaan alkanut sen kummempiin tasoituspuuhiin, vaan maalasin katon muutamaan kertaan, jotta sain sen suunnilleen valkoiseksi. Sivumennen sanoen en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kun pelätään, että valkoinen väri kellastuu taikka likaantuu, maalataan jo valmiiksi kellastuneella (luonnonvalkoinen) taikka likaisenvärisellä (maalarinvalkoinen). Toki nuokin sävyt jonnekin sopii, no maalarinvalkoisesta en oo ihan varma, mutta turhaan ihmiset sitä puhtaanvalkoista mielestäni pelkäävät. Nykymaalit eivät kellastu, ja lian voi putsata taikka maalata uudelleen.

Komerot ennen.

Komerot olivat kolhuiset ja kovia kokeneet. Lakkapintakin oli paikoitellen rikki ja ovien alareunat ja kahvojen ympäristöt piinnttyneen likaiset. Enkä mä ehkä kuitenkaan halua asua lakatun vanerin ympäröimänä, siitähän olen maininnut ennenkin. Komeron ovet maalasin samalla maalilla kuin työ/vierashuoneessakin eli Tikkurilan himmeällä Helmi-kalustemaalilla, sävy Lumo. Pesin ensin ovet ja vähän näytin satakakskymppistä santapaperia niille, kevyellä otteella. Komeroiden reunat kuten ikkunanpokatkin maalasin puolikiiltävällä valkoisella Helmellä ja sivut ja ohuen komeroiden välin samalla maalilla kuin seinät. Vanhat kahvat saivat jatkaa tehtävässään. En lähtenyt paklaamaan kolhuja, vaan päätin, että saa näkyä, että ovet ovat vanhat. Pitää ne ajetut kilometrit näkyä! Uusia, sileitä ovia saa kaupasta, mutta ei ne minua kiinnosta.

Ta daa! Samat komerot nyt.

Olen ihan älyttömän tyytyväinen komeroiden uuteen ulkonäköön. Ne eivät näytä enää keittiökomeroilta, mutta sehän on tarkoituskin: keittiöstä tulee meidän makuuhuone. Kruunut ovat halpahallista hamstraamaltani tarra-arkilta peräisin. Sain nämä eilen viimeisteltyä, ja eilen illalla ja tänään olen katsellut niitä moneen kertaan. Maalasin niin nämä kuin työ/vierashuoneenkin komeroiden ovet myös sisäpuolelta. Sitten, kun saan keittiökamat sun muut roinat pois kaapeista, maalaan ne kauniiksi myös sisältä (ja niin häipyy viimeisetkin kessunhajut ja pinttyneet liat). Kuvia saa suurenneltua klikkaamalla, muuten. Verho komeroiden vieressä on riihimäkeläisestä Homeberrystä kympillä ja jatkaa matkaa mökille keittiöön ja on siksi aavistuksen liian kapea tuohon ikkunaan, mutta voin elää sen asian kanssa.

Jenkkikaappi.

Uusi jääkaappi on tullut. Se on Schaub-Lorenz -merkkinen retromallinen jenkkikaappi. Sama Gorenjen koneisto ja pitkälti sama muotoilu kuin Smegillä, mutta hinta vain kolmannes Smegin hinnasta. Idea siis on, että uuteen pienehköön keittöömme tulee tämä jääkaappi, ja kellariin sitten se vanha ja pakastin, ja siellä voi säilyttää tavaroita, joita tarvitsee harvemmin.

Keittiön toinen seinä.

Hassua, kuinka pieneltä isoäitini vanha kampauspöytä näyttää kuvassa. Kamera jotenkin vääristää mittasuhteita. Mun olisi pitänyt rajata lamppu ja ruokapöytä pois kuvasta varmaan. Joka tapauksessa, oon tähänkin näkymään ihan tyytyväinen ja otaksun jopa, että kampauspöytä on lopullisella paikallaan.

Huomaan, että työ/vierashuoneen kuvien lataaminen ja niiden kommentointi jää huomiseen, koska nyt mua kutsuu sänky ja Mad Menin kolmas tuotantokausi...