Onnellisuuden päivä

Paitsi että tänään on YK:n Onnellisuuden päivä, tänään on ollut myös mun onnellisuuden päivä! Säämiehet ovat luvanneet, että talvi loppuu tänään ja huomisesta alkaa kevät. No, kevät näyttää alkavan melkoisella lumimyräkällä, mutta ei haittaa.
Oltiin aamupäivällä ostoksilla ja Antin konditoriassa kahveella. Käytiin Taiston kanssa pitkällä lenkillä puistoissa. Sitten käveltiin juuri alkaneen lumisateen läpi Ravintola Köökkiin syömään. Koska lounasaika oli jo ohi, eivätkä iltasyöjät (jep, lähes täyteen varatut pöydät niin tänään kuin huomennakin) vielä saapuneet, saimme nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ja hei: Loistava nuori kokki! Ihana miljöö. Ystävällistä palvelua. Lähiruokaa. Eettisesti tuotettua ravintoa. Maailman paras ruokakumppani. Takaisin käveltiin viimassa ja lumipyryssä välietapin kautta (välietapissa kauniisti laskettu Guinness, wish it was mine, ja huonohkoa punkkua, jonka mukava seura ja kiva ympäristö paransi).
Olen onnellinen tiedostaen, että onnelliseen elämään kuuluu myös surua ja vastoinkäymisiä. Ismo Alankohan sen on jo joskus kauan sitten sanonut jotenkin niin, että "Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta
oma"
 Ja omaltahan tämä kovasti näyttää.

Joo, mutta työ/vierashuoneen eli nykyisen makuuhuoneemme kuvat olen luvannut laittaa. Huoneessa on edellisen makuuhuoneen mööpelit, eikä se tosiaankaan ole millään lailla sisustettu. Mutta tältä se nyt toistaiseksi näyttää:

No Taistohan se taas meidän sängyssä...

 Kaapin ovet saivat uuden ilmeen. Seinistä purettiin pinkopahvit ja niiden päällä olleet noin viisi tapettikerrosta plus yksi porkkananoranssi maalikerros. Haluan ajatella, että ehkä tässä on 70-luvulla asunut joku Finlaysonin työntekijä, jolle on yhtäkkiä pälkähtänyt päähän maalata makuuhuone oranssiksi. Okei, ehkä outo ajatus... mutta toisaalta, jotain vuonna -71 mun vanhemmat halusivat maalata silloisen saunamme pukuhuoneen juurikin porkkananoranssiksi. Ja maalasivatkin.

Maalari on lehmä.

Enivei, mihin ihmeeseen jäinkään, niin siis siihen, että tämä talo on huolella tehty ja puruilla eristetty vuonna 1955. Ja kun hommat on tehty huolella, ei  niitä ole mitään tarvista vielä tänä vuonna muuttaa. Joten siis, pinkopahvit revittiin ja niiden alla olleeseen vaakalaudoitukseen ei koskettu, vaan kiinnitettin suoraan siihen 6 mm paksut saneerausgyprocit. Ai juu, ja teille, jotka nyt vuodatatte kyyneleen, että "ei gyproccia" jne, kuva vuodelta 1955. Asuntojen väliset seinät on tehty KIPSILEVYSTÄ nimeltä Gipsonit. Maalari on tuolloin ollut lehmä (ei kamalasti eroa nykytilanteeseen).

Tälleen meidän remppa etenee hitaasti, mutta varmasti. Pakkasta on pari astetta ja ulkona lumipyry on muuttumassa jäiseksi tihkuksi. Aamulla, kun herään onnellisena, tulen huomaamaan, että on tullut kevät. Maailma on oikeassa järjestyksessään ja aion  keskittyä vaihteeksi opintoihin.

No Taistohan se...