lauantai 18. tammikuuta 2014

Vauhdikasta elämää

Opintovapaa on alkanut niin vauhdikkaasti, etten ole ehtinyt kirjoitella enkä viettää mitään vapaa-aikaakaan.

Viime sunnuntaina olin Taiston kanssa koiranäyttelyssä Lahdessa. Taiston ihana kasvattaja Riikka esitteli Taiston, joka hänen kanssaan osasi jopa käyttäytyä. Taisto oli Erittäin Hyvä ja luokkansa kolmas, miinuksena kehittymätön takapää (eli lihasvoimaa tarvittais lisää myös takakinttuihin), mutta plussana hyvä luonne. Ihana Taisto! Ei me aleta näyttelyitä työksemme harrastamaan, siitä oltiin Taiston kanssa yhtä  mieltä kotimatkalla. Niille, ketä kiinnostaa, Taiston ja hänen sisarustensa näyttelykuvia löytyy kasvattajan sivuilta. Taiston virallinen nimi on Calcifer's Chousensha, mikä tarkoittaa haastajaa.

Taisto täytti eilen vuoden. Synttäripäiväkseen hän sai naisseuraa, sillä Miehen tyttärellä on uusi koira, kodinvaihtaja, nelivuotias enkkubulldoggi Lotta. Taisto pyrki koko ajan nylkyttämään niin, että hänet piti sulkea aina välillä eri huoneeseen rauhoittumaan. Tänään Taisto onkin sitten ollut väsynyt poika. No toisaalta, ihan hyvä, että välillä on edes jotain aktiviteettia, kun pakkasen takia emme pääse pitkille lenkeille, pihassa ja viereisellä pellolla vaan pikaisesti juosta jolkotetaan ja äkkiä sisälle.

Entisen kotimme tyhjennys alkaa olla hyvällä mallilla. Siellä on enää joitakin sellaisia tavaroita, joita ei ole kiire tuoda tänne. Siivoiltukin on osittain. Ostajaehdokas nimittäin on löytynyt, löysästä ja ylimielisestä kiinteistönvälittäjästä huolimatta. Alun perin kävi niin, että pankkivirkailija ikään kuin valitsi/tyrkytti minulle kiinteistönvälittäjän, ja koska halusin myönteisen lainapäätöksen, toki suostuin. Sillä hetkellä ajattelin tyhmästi, että välittäjä ku välittäjä eikä tarvi sitä erityisemmin miettiä. Näin ei sitten kuitenkaan ole. Osoittautui, että välittäjä suhtautui minuun alentuvasti ja aavistuksen epäluuloisesti, käyttäytyi kodissamme kuin kuntotarkastaja ja pyrki alusta asti vedättämään hintaa mahdollisimman alas. Pari päivää ennen joulua, ostajan ilmaannuttua, hän soitteli monta painostuspuhelua saman vuorokauden aikana ja vaati minua laskemaan hintaa entisestään. En siihen suostunut, jolloin välittäjän käytös muuttui todella röyhkeäksi. Tämän vuoden ensimmäisenä arkipäivänä jouduin ikävä kyllä soittamaan hänen esimiehelleen ja reklamoimaan hänen käytöksestään, joka sen jälkeen muuttui vain hieman asiallisemmaksi. Ammattitaito ei kylläkään kasvanut. Ihme kyllä talokauppa näyttäisi välittäjästä huolimatta olevan tulossa! Perusteelliset kosteusmittaukset tehtiin muutama päivä sitten. Entisessä kodissamme ei ole kosteutta. Kaikki oli hyvässä kunnossa. Outoa kyllä, välittäjä vaikutti aavistuksen pettyneeltä. Välittäjän toiminta tuli maksamaan minulle noin pari tuhatta euroa tulkintani mukaan (eli pätevämpi välittäjä olisi mielestäni saanut kaupat syntymään jo aiemmin eli ostajan tekemään pari tonnia isomman tarjouksen). Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin: saamani hinta on, ei hyvä, mutta tyydyttävä, esisopimus tehdään maanantaina ja lopullinen kauppa helmi- maaliskuun vaihteessa. Nyt voi toden teolla alkaa suunnitella putkiremonttia kevääksi.

Voisi, jos kerkiäisi. Forssan rakennustarkastajan juttusille piti mennä heti tammikuun alussa, mutta toistaiseksi ei edes itse olla onnistuttu olemaan virka-aikaan molemmat kotona saati kaupungintalolla. Taannoisen mahdollisen sähkösuunnittelijan suunnitelmat olivat niin suurisuuntaisia, että pitänee niitäkin vielä miettiä. Kun löytyis talon piirrustukset, vois alkaa suunnitteluttaa ja kilpailuttaa putkiremppaa.

Pääkopan remontti on kuitenkin edennyt hitaasti, mutta varmasti. Herään aamuisin pieneen onnen tunteeseen. Mua ei vituta enää. Sydän ei poukkoile rinnassa epätahtiin vaan muistuttelee rytmihäiriöistä enää vain liian kahvin (taikka kiinteistönvälittäjän puheluiden) jälkeen. En todellakaan viihtynyt töissä. Paikkakunnan vaihdoskin on pelkästään positiivinen asia.

Pientä remonttipuuhaakin on ollut. Mies poisti haisevat ja likaiset tapettikerrokset myös eteisestä. Peltikylppärin rämisevä ja likainen seinänpätkä otettiin pois ja korvattiin siistillä suihkuverholla. Ruuvasin peilikaapin irti seinästä ja laitoin tilalle pienen peilin. Kylppäri vaikuttaa heti siistimmältä ja tilavammalta. Valitettavasti sitten haluttiinkin jo suihkuun, joten kuvat jäivät ottamatta, mutta laitan niitä lähipäivinä. Muistin, että mulla on jossain purkissa Futura 40 -maalia sävyä Y 467 shaali, tarkistin että kyllä, sillä voipi maalata myös metallia ja se käy lähes minkä tahansa maalin päälle joten ha haa, maalaan koko kylppärin lähipäivinä! Valkoinen olisi tietty ollut kivempi, mutta tuo hiekanväri varmaan peittää lian paremmin ja vähemmillä maalikerroksilla. Voi olla, ettei tuo pysy kunnolla seinissä, muttei tarvikaan. Ensi syksynä viimeistään pitäisi uuden kylppärin olla valmis ja sitten puretaan tuo peltihäkkyrä kokonaan ja tehdään siitä pelkkä wc ja meikkauspiste.

Antenniasentajaa ei ole näkynyt, muttei kai näillä pakkasilla oikein huvita kiipeillä katoilla. Saatiin kotikonstein osa kanavista näkymään eikä lopuista niin väliäkään, ollaan katsottu aika vähän telkkaria muutenkaan. Meillä on muutamia sarjoja DVD-bokseina, ja niitä ollaan katseltu iltaisin. Kivaa elämää oikeastaan. En kaipaa kaiken maailman kanavia enkä Elisaviihteen tallennustilaa.

Ensi viikon ohjelmassa siintää kylppärin maalaus, vihdoinkin kattojen kimppuun ja lisää pahvin revintää. JEE!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti