VIHDOINKIN: KAUPANTEKO!

Eilen kävin pankissa allekirjoittamassa ison kasan papereita. Lainapaperit tietenkin, mutta lisäksi valtuutin pankkini hoitamaan kaikki asiat puolestani panttauksista lainhuudatuksiin ja varainsiirtoveron maksuun. Lomakkeet käytiin samalla läpi rauhallisesti, mutta ripeästi ja ymmärsin, miten prosessi menee, vaikkei minun sitä itse tarvitsekaan tehdä. Ainoa jännittävyys sattui matkalla pankkiin: Mies ajoi ylinopeutta ja jäi poliisin haaviin, joten minä juoksin pankkiin keskustan toiselta puolelta.

Tänään oli kaupantekotilaisuus, johon menin vihellellen. Minulla ei ollut syytä hermoilla ja olin jo etukäteen päättänyt nauttia päivästä, jona pitkäaikaiset haaveet toteutuvat. Riksun Nordea oli nimittäin hoitanut kaikki jutut siten, että Forssan Nordeasta toi virkailija shekin ja otti vastaan panttikirjat ja alkuperäisen kauppakirjan. Minä ainoastaan kuntelin sujuvasti, kun kiinteistövälittäjä luki kauppakirjan ääneen ja vedin sitten siihen nimmarin. Koko roska oli ohi kahdessakymmenessä minuutissa. Myyjä jäi pankkiin selvittelemään omia raha-asioitaan. Annoin hänelle puhelinnumeroni ja hän lupasi soitella minulle, mutta alustavasti sovittiin, että haemme kiinteistön avaimet häneltä 30.11. Tilaisuus oli koruton, enkä jostain syystä ollut sen jälkeen kovinkaan riehakkaalla juhlatuulella. Mielialaani latisti hieman se, että myyjä oli niin hermostunut, sekä se, että minua jäi vaivaamaan, olisiko kiinteistövälittäjällä ollut vielä jotain sanottavaa, sekä se, etten voinut kysyä, oliks hän tosiaan maininnut, että hänen miehensä on rakennusmestari ja jos on, olisko hän kiinnostunt laatimaan remppasuunnitelmia. Mutta ehtiihän tuon toistekin. Vähän mietin myös, mahtoiko myyjällä olla muutakin asiaa kuin avainten vaihtaminen. Olin nimittäin viime viikolla kuullut kiinteistönvälittäjältä rikkoutuneesta lämminvesivaraajasta jossakin vuokra-asunnossa, ja toivon, ettei asia liity millään tavalla siihen, kuka sen maksaa tai minkäänlaiseen vesivahinkoon.

Seuraavaksi menimme lukkoliikkeeseen, jossa ainoana paikalla ollut vanhempi naishenkilö meni ihan sekaisin ison kiinteistön mutkikkaista lukkoasioista. Sovimme kuitenkin, että Mies menee hoitamaan lukkoasiaa maanantaiaamuna 2.12. ja saamme uudet lukot oman huoneistomme oviin silloin. Mies pohtii sitten paikanpäällä lukkosepän kanssa, miten lukkohomma hoidetaan.

Seuraavaksi kävimme Antin konditoriassa munkkikahveella. Samalla kirjoittelin osoitteet kirjekuoriin ja sujautin niihin valmiiksi kirjoittamani päivitetyt vuokrasopimukset. Muistitikulla tallessa oli saatekirje vuokralaisille, mutta kopiopalvelun etsiminen osoittautui haasteelliseksi. Lopulta semmoinen kuitenkin löytyi aika läheltä taloamme. Yhteen kirjeeseen sujahti myös irtisanomisilmoitus ja kävin käräjäoikeden kansliassa hoitamassa irtisanomisasiaa. Määräaikaisen vuokrasopimuksen irtisanomiseen nimittäin tarvitaan tuomioistuimen lupa. Muut kaksi vuokralaista saavat kaikin mokomin jäädä ja toivon, ettei remnotistamme ole heille kamalaa haittaa.

Lähetin vuokrasopimukset saatteineen plus yhden irtisanomisilmoituksen kirjattuina kirjeinä. Näin ollen ne menevät varmasti perille.

Sen verran toki juhlistin talokauppaa, että poikkesimme Patinaputiikkiin Tammelan kirkolle ja ostimme vanhan kirjakaapin. Mukaan tarttui myös ruosteisen näköisiä peltitähtiä. Sain lisäksi sovittua, että kirjakaappi (josta kylläkin tulee astiakaappi) sai jäädä putiikkiin vielä pariksi viikoksi, niin sitä ei tarvitse muuttaa eestaas. Kiva kauppa ja ihanan joustavaa palvelua!

Joustavaa ja ystävällistä on palvelu kyllä kaikkialla. Joudun silloin tällöin hoitamaan työasioita Hyvinkäällä Willan postissa, ja siellä minulle joka kerran kerrotaan, että asiakas on taas väärässä eli olen toiminut jotenkin väärin. Niinpä olin valmistautunut tylytykseen, kun menin lähettämään kirjattuja kirjeitäni. Sen sijaan sainkin oikein ystävällistä palvelua Forssan postissa.

 Päivän saldo on jättimäinen velkasaldo. Pärjäämme kuitenkin jotenkuten muutaman kuukauden, mutta toki nykyinen koti pitäisi myydä taikka saada siihen vuokralaiset. Nykyistä kotiamme esitellään kaikelle kansalle ensi sunnuntaina. Toivottavasti edes joku tulisi katsomaan.

En malttaisi odottaa muuttoa! Vaikka Forssa on pieni kaupunki, on se kaupunki kuitenkin ja ihanaa vaihtelua nukkuvalle ja sisäänlämpiävälle pikkukylälle. Tammikuun ekat viisi päivää olen vielä virallisesti töissä, mutta vapaalla, ja sitten on loppiainen. Näin ollen päätin pitää viikon lomaa: tutustua Taiston ja Miehen kanssa uuteen kotikaupunkiimme pitkillä kävelylenkeillä, nukkua paljon, siemailla punaviiniä takkatulen ääressä ja hengitellä hiljaa ja rauhallisesti ja odotella, että verenpaine laskee ja rytmihäiriöt lakkaavat kaihertamasta rintaa. Loppiaisen jälkeen keskityn remonttiin, opintoihin ja yritystoiminnan suunnitteluun. Ja nautin elämästä!