Eilen oli hyvä päivä. Kotimme esittelyä oli lähdettävä pakoon, joten ajelimme mökille. Pitäis ehkä alkaa kutsumaan sitä vorssalaisittain huvilaksi. Mun isovanhemmat aina sanoivat huvilalle, mutta me kakarat ei kehdattu, kun se kuulosti turhan äveriäältä ja mökeillehän ne kaikki muut lähti-
eiku, mihis jäinkään?
Huvilalla paistoi aurinko, ilma oli tyyni ja raikas ja järvi lainehti vielä vapaana. Joutsenpari kailotti toisilleen jossain järven toisella puolella ja eestaas juostuaan englanninbulldoggimme Taisto pulahti järveen kahlaamaan. No, autossahan olikin sitten kotimatkalla huuruiset ikkunat ja jännä haju märkänä läähättävän koiran takia.
E B on siististi cool, sanotaan mainoksessa. Taisto ei oo ilmeisesti nähnyt sitä.
Kävimme kaatopaikalla hävittämässä todistusaineistoa eli nurkkiin kertynyttä roinaa. Forssan kaatopaikka on hyvin paljon halvempi ja siistimpi kuin Kiertokapula, joten kun satuimme olemaan huudeilla, pudotimme jätteet sinne ja samalla toki ajoimme kierroksen tulevan kotimme ympäri. Mikään ei ollut muuttunut, Ladakin oli yhä keskellä pihaa. Tuli jotenkin semmoinen tunne, etteivät nämä ihmiset ole vielä oikein miettineet mitä merkitsee, että kohta omistaja vaihtuu. Ajatus rupesi huolestuttamaan minua. Miten sitä sitten osaisi napakasti osoittaa, että me määrittelemme jatkossa, miten ollaan, muttei toisaalta tulisi aloittaneeksi mitään riitelyä?
Kesken mietteideni soitti välittäjä, jolle olin lähettänyt yövuoroni ratoksi sähköpostia. En ole kuulemma ihan vielä saamassa Vuoden Hankalin Asiakas- palkintoa. Hän oli vaatinut vuokrasopimuksia ja tänä aamuna ne saikin ja minulle skannasi. Ne nähtyäni hieman pohdin asioita lisää, mutta siitä tuonnempana kunhan pohdintani etenee. Ullalla oli lisäksi semmoinen oikein hyvä uutinen, että hallintaoikeus kiinteistöön siirtyy meille jo 1.12. Näin ollen kaupat todellakin tehdään ensi viikolla! Olin oikein iloinen! Sen sijaan taikauskoinen Mies ilmoitti, ettei vieläkään uskalla riemuita. HÖH. Koskas sitten?
Ryttylän kotimme myynti on se takapakki, jota olen koko ajan odotellut. Eihän ihan kaikki voi mennä kuin tanssi vain. Eka esittely oli eilen, jee tosissaan, tavallisena keskiviikkona klo14. Arvatkaas kävikö kukaan? Juu ei. Seuraava esittely sovittiin jo sunnuntaiksi, mutta sitten välittäjä soitti, että hah, ai niin, hän ei muistanut että se on isänpäivä. No en kyl mäkään. Enkä ollut tajunnut että se on niin suuri juhlapäivä kiinteistöpisneksessä, ettei silloin ole mitään esittelyjä. Niin että seuraava julkinen esittely on vasta reilun viikon päässä. Mielestäni se olisi pitänyt olla viime sunnuntaina, jolloin ilmoitus oli uusi eli listan kärkipäässä ja pihallamme kävi jopa muutama auto kääntymässä. Etuovi.comissa ilmoitusta oli katsottu yli kolmesataa kertaa. Kaihertaa, että olisi sittenkin pitänyt valita se kilpaileva firma. Ai niin, eihän mulla oikein ollut valinnan varaa, kun pankissa suositeltiin tätä ja halusin pankkitädeiltä rahaa. Lisäks tällä välittäjällä piti olla joku ostajaehdokaskin. Joopa joo. No, toivon mukaan menis kaupaks pian.
Tänään kävin vakuuttamassa Ameriikanraitin. Kävi ilmi, että saan siihen vaan suppean vakuutuksen, kun putkiremppaa ei ole tehty. Aloin nauraa, kun virkailija luetteli, mitä vakuutus korvaa: "myrsky, tulipalo, salama, räjähdys" ja kuvittelin heti, että koko valtava talo yhtäkkiä räjähtää. Mutta vakuutus on voimassa kaupantekopäivästä alkaen. Virkailijat ihailivat osoitetta:
Ameriikanraitti. Onhan se komee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti