Peltivessa

Kuten jo sata kertaa olen maininnut, meidän wc/suihku on peltinen kauhukammio 70-luvulta. Se oli erittäin likainen ja tupakantervassa, enkä saanut sitä pesemälläkään puhtaaksi. Siitä on olemassa joku kuva täällä. Aluksi purimme pöntön ja suihkun väliseinän, ja ajattelimme, että se siitä. Sitten muistin, että mulla on viime kesän jäljiltä sopivaa maalia, ja päätin maalata vessan. Ja niinhän mä maalasinkin, eilen. Kaksi ja puoli tuntia siinä meni. Suurin osa ajasta meni putkien ja niiden taustojen ja vierustojen maalaamiseen, muutenhan homma eteni pienen lyhytnukkaisen telan kanssa salamavauhtia. Maalasin siis seinät, kaikki vesijohtoputket ja varaajan sekä lavuaaria kannattelevan ruosteisen rautahäkkyrän. Siitä vaan, lian ja ruosteen päältä. Puolisen vuotta jos tuo maali pysyy, se riittää. Ja eiköhän se pysy, hyvä maali tuo Teknoksen Futura 40. Vessassa ei ole kunnollista ilmanvaihtoa, joten päänsärky oli maalausrupeaman jälkeen melkoinen.
Muutos oli kuitenkin huikea! Vessa oli yhtäkkiä melkein inhimillisen näköinen, valoisampi ja isomman oloinen.
Tänään sitten maalasin vielä katonkin valkoiseksi. Vain kertaalleen ja huonosti, mutta näyttää se siistimmältä kuin tummunut puu. Valoisuus lisääntyi entisestään. Äsken seinien kuivuttua sain suihkuverhon takaisin paikalleen. Peilikaapin olin jo ennen maalausta irrottanut. Tilalle laitoin pienen kauniin peilin. Kiinnitin sen ongensiimalla, kun ruuvit oli väärissä paikoissa, enkä halunnut porailla teräspeltiin enää lisää reikiä. Siispä siimaa peiliin ja se vanhoista ruuveista roikkumaan.

Eilen maalatessa tiputin Futuraa lavuaarin reunaan ja pyyhkäisin sen tärpättiin kastetulla talouspaperin palalla pois. Tänään totesin ällistyneenä, että pesuallas on ihan selvästi PUHDAS kohdasta, josta olin maalia pyyhkinyt. Niin että huomenna päänsäryn uhallakin aion pyyhkiä tärpätillä koko altaan ja pytyn, joissa on jotakin erittäin piinttyntta harmaata likaa. Taidan saada nekin puhtaammiksi!

Eiliseen seinäprojektiin liittyi toki hassu vastoinkäyminen. Koska tykkään maalata aina vasemmalta oikealle, ja koska ajattelin kokeilla maalausta ensin ns. huomaamattomaan paikkaan (mikä vitsi kolmen neliön huoneessa), tulin aloittaneeksi oviaukon päältä. Siitä aloin sitten edetä huoneen ympäri. Eihän tässä muuten mitään vikaa olisi ollut, mutta koska huone on pieni ja oviaukko vain 60 senttiä leveä, työnsin persukseni ainakin neljästi oven viereen tuoreeseen maaliin. Siinä meni hyvät rikoohousut maaliin ensinnäkin, ja toiseksi jouduin sitte aina maalaamaan sen persuksen kuvan umpeen siitä oven pielestä. Neljännen kerran jälkeen ei enää naurattanut, mutta opin sitten arvioimaan paremmin, kuin pitkälle voi peruuttaa ja missä tarkalleen se oviaukko sijaitsikaan. Nyt mulla on sitten violettisten housujen persuksessa vaaleita epämääräisiä raitoja. Pystyraita hoikentaa, sanoin Miehelle, joka taas kerran nauroi ihan avoimesti. Taisto sen sijaan ei nauranut, koska sitä harmitti maalin katku siinä määrin, että se nukkui remontissa olevan makkari/työhuoneen nurkassa omassa häkissään (nailonhäkissä, jonne ja josta pois se pääsee vapaasti halutessaan). Ajatteli kai rassukka, ettei se kamala haju pääse koppiin.

Tänään tapahtui katon maalauksen lisäksi muutakin: kävin allekirjoittamassa entisen kodin kaupasta esisopimuksen. Niin että ehkä se talokauppa on toteutumassa, ihan satavarma en vieläkään oo. Saanpahan ainakin jotain korvausta, jos se menee puihin.

No, mutta nyt vessakuvia, kun kaikkiahan kiinnostaa meikän paskahuussi:

Tässä mä yritin kuvata maalatun ja maalaamattoman pinnan eroa, mutta märkä maali kiiltää pahasti eikä toisaalta maalaamattoman seinän lika näy kuvassa. No ehkä vähän sentään.

No tässä on maalattu seinät ja katto ja suihkuverhokin on paikoillaan. Siistii.

Varaajan sähköjohto on ruma, ja varaventtililtä lattialle johtava letku on ruma ruskea ja kamalan likainen, se vaihdetaan vielä uuteen. Lattia on ruma, ellen keksi sillekin jotain.

Altaan ja hanan vielä kiillotan, Sittehän tämä onkin ihan hyvä.

Vauhdikasta elämää

Opintovapaa on alkanut niin vauhdikkaasti, etten ole ehtinyt kirjoitella enkä viettää mitään vapaa-aikaakaan.

Viime sunnuntaina olin Taiston kanssa koiranäyttelyssä Lahdessa. Taiston ihana kasvattaja Riikka esitteli Taiston, joka hänen kanssaan osasi jopa käyttäytyä. Taisto oli Erittäin Hyvä ja luokkansa kolmas, miinuksena kehittymätön takapää (eli lihasvoimaa tarvittais lisää myös takakinttuihin), mutta plussana hyvä luonne. Ihana Taisto! Ei me aleta näyttelyitä työksemme harrastamaan, siitä oltiin Taiston kanssa yhtä  mieltä kotimatkalla. Niille, ketä kiinnostaa, Taiston ja hänen sisarustensa näyttelykuvia löytyy kasvattajan sivuilta. Taiston virallinen nimi on Calcifer's Chousensha, mikä tarkoittaa haastajaa.

Taisto täytti eilen vuoden. Synttäripäiväkseen hän sai naisseuraa, sillä Miehen tyttärellä on uusi koira, kodinvaihtaja, nelivuotias enkkubulldoggi Lotta. Taisto pyrki koko ajan nylkyttämään niin, että hänet piti sulkea aina välillä eri huoneeseen rauhoittumaan. Tänään Taisto onkin sitten ollut väsynyt poika. No toisaalta, ihan hyvä, että välillä on edes jotain aktiviteettia, kun pakkasen takia emme pääse pitkille lenkeille, pihassa ja viereisellä pellolla vaan pikaisesti juosta jolkotetaan ja äkkiä sisälle.

Entisen kotimme tyhjennys alkaa olla hyvällä mallilla. Siellä on enää joitakin sellaisia tavaroita, joita ei ole kiire tuoda tänne. Siivoiltukin on osittain. Ostajaehdokas nimittäin on löytynyt, löysästä ja ylimielisestä kiinteistönvälittäjästä huolimatta. Alun perin kävi niin, että pankkivirkailija ikään kuin valitsi/tyrkytti minulle kiinteistönvälittäjän, ja koska halusin myönteisen lainapäätöksen, toki suostuin. Sillä hetkellä ajattelin tyhmästi, että välittäjä ku välittäjä eikä tarvi sitä erityisemmin miettiä. Näin ei sitten kuitenkaan ole. Osoittautui, että välittäjä suhtautui minuun alentuvasti ja aavistuksen epäluuloisesti, käyttäytyi kodissamme kuin kuntotarkastaja ja pyrki alusta asti vedättämään hintaa mahdollisimman alas. Pari päivää ennen joulua, ostajan ilmaannuttua, hän soitteli monta painostuspuhelua saman vuorokauden aikana ja vaati minua laskemaan hintaa entisestään. En siihen suostunut, jolloin välittäjän käytös muuttui todella röyhkeäksi. Tämän vuoden ensimmäisenä arkipäivänä jouduin ikävä kyllä soittamaan hänen esimiehelleen ja reklamoimaan hänen käytöksestään, joka sen jälkeen muuttui vain hieman asiallisemmaksi. Ammattitaito ei kylläkään kasvanut. Ihme kyllä talokauppa näyttäisi välittäjästä huolimatta olevan tulossa! Perusteelliset kosteusmittaukset tehtiin muutama päivä sitten. Entisessä kodissamme ei ole kosteutta. Kaikki oli hyvässä kunnossa. Outoa kyllä, välittäjä vaikutti aavistuksen pettyneeltä. Välittäjän toiminta tuli maksamaan minulle noin pari tuhatta euroa tulkintani mukaan (eli pätevämpi välittäjä olisi mielestäni saanut kaupat syntymään jo aiemmin eli ostajan tekemään pari tonnia isomman tarjouksen). Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin: saamani hinta on, ei hyvä, mutta tyydyttävä, esisopimus tehdään maanantaina ja lopullinen kauppa helmi- maaliskuun vaihteessa. Nyt voi toden teolla alkaa suunnitella putkiremonttia kevääksi.

Voisi, jos kerkiäisi. Forssan rakennustarkastajan juttusille piti mennä heti tammikuun alussa, mutta toistaiseksi ei edes itse olla onnistuttu olemaan virka-aikaan molemmat kotona saati kaupungintalolla. Taannoisen mahdollisen sähkösuunnittelijan suunnitelmat olivat niin suurisuuntaisia, että pitänee niitäkin vielä miettiä. Kun löytyis talon piirrustukset, vois alkaa suunnitteluttaa ja kilpailuttaa putkiremppaa.

Pääkopan remontti on kuitenkin edennyt hitaasti, mutta varmasti. Herään aamuisin pieneen onnen tunteeseen. Mua ei vituta enää. Sydän ei poukkoile rinnassa epätahtiin vaan muistuttelee rytmihäiriöistä enää vain liian kahvin (taikka kiinteistönvälittäjän puheluiden) jälkeen. En todellakaan viihtynyt töissä. Paikkakunnan vaihdoskin on pelkästään positiivinen asia.

Pientä remonttipuuhaakin on ollut. Mies poisti haisevat ja likaiset tapettikerrokset myös eteisestä. Peltikylppärin rämisevä ja likainen seinänpätkä otettiin pois ja korvattiin siistillä suihkuverholla. Ruuvasin peilikaapin irti seinästä ja laitoin tilalle pienen peilin. Kylppäri vaikuttaa heti siistimmältä ja tilavammalta. Valitettavasti sitten haluttiinkin jo suihkuun, joten kuvat jäivät ottamatta, mutta laitan niitä lähipäivinä. Muistin, että mulla on jossain purkissa Futura 40 -maalia sävyä Y 467 shaali, tarkistin että kyllä, sillä voipi maalata myös metallia ja se käy lähes minkä tahansa maalin päälle joten ha haa, maalaan koko kylppärin lähipäivinä! Valkoinen olisi tietty ollut kivempi, mutta tuo hiekanväri varmaan peittää lian paremmin ja vähemmillä maalikerroksilla. Voi olla, ettei tuo pysy kunnolla seinissä, muttei tarvikaan. Ensi syksynä viimeistään pitäisi uuden kylppärin olla valmis ja sitten puretaan tuo peltihäkkyrä kokonaan ja tehdään siitä pelkkä wc ja meikkauspiste.

Antenniasentajaa ei ole näkynyt, muttei kai näillä pakkasilla oikein huvita kiipeillä katoilla. Saatiin kotikonstein osa kanavista näkymään eikä lopuista niin väliäkään, ollaan katsottu aika vähän telkkaria muutenkaan. Meillä on muutamia sarjoja DVD-bokseina, ja niitä ollaan katseltu iltaisin. Kivaa elämää oikeastaan. En kaipaa kaiken maailman kanavia enkä Elisaviihteen tallennustilaa.

Ensi viikon ohjelmassa siintää kylppärin maalaus, vihdoinkin kattojen kimppuun ja lisää pahvin revintää. JEE!

Vuokralainen helvetistä

Heti aluksi haluan sanoa, että talossamme asuu kaksi oikein mukavaa, asiallista, asiansa hyvin hoitavaa vuokralaista, joista minulla on pelkkää hyvää sanottavaa. Haluan myös kunnioittaa heidän yksityisyyttään, joten tämän jälkeen en tule kommentoimaan heitä tai heidän asioitaan tässä blogissa millään tavalla.

Aluksi ajattelin, että en kommentoisi kolmattakaan, joka herätti minussa vakavaa sääliä alusta saakka. Että jos jollain menee niin huonosti joka elämänalueella, en hänen taakkaansa lisää. No, tämä vuokralainen kuitenkin ihan itse on kaivellut verta nenästään siinä määrin, että arvelen tämän huvittavan teitä lukijoitakin.

Tarina alkoi jo ennen talon ostoa. Vuokralainen oli edellisen omistajan "tuttava", joka oli elellyt talossa ilmaiseksi ja käyttänyt sangen vapaasti kaikkia talon tiloja. Rehellisesti sanottuna pöyristyimme jo ennen ostotarjouksen tekoa kaikkialla lojuneen rojun ja jätteen määrästä ja totesimme, että  mikäli haluamme saada talon hallintaamme jossain kohtuullisessa ajassa, on meidän otettava vastuullemme paikkojen siivous, koska ajattelimme, ettei edellinen omistaja tämän tuttavansa kanssa olisi kuuna kullan valkeana saanut sitä tehtyä. Tämän edellinen omistajakin sitten aikanaan ihan suoraan myönsi. Sovimme siis kauppakirjan ulkopuolella niin, että edellinen omistaja ottaa mukaansa mitä haluaa ja loppu saa jäädä meidän murheeksemme. Tämän tuttavan osalta ei mistään tämmöisestä ollut puhetta. Edellinen omistaja sanoi myös tekevänsä tuttavan kanssa vuokrasopimuksen "koska varmaan minäkin haluan vuokraa" ja pohjusti jo etukäteen, että "puoli vuottahan hän saa sitten ainakin siinä asua" ja minua jo salaa nauratti siinä vaiheessa, koska haistoin, että minua yritettiin vedättää. Vielä enemmän nauroin nähtyäni heidän tekemänsä vuokrasopimuksen, jonka mukaan tämä tuttava olisi hallinnoinut lähes kaikkia talon yleisiä tiloja asuntonsa lisäksi sadalla eurolla kuussa, ja asunnossa näemmä asui myös tuttavan alaikäinen lapsi. Sinänsä asunto oli perussiisti mutta vanhanaikainen, eikä siellä ole suihkua eikä lämmintä vettä. Satanen kuussa kahden hengen asumisesta ja oikeudesta pitää rojujaan ihan joka paikassa oli kuitenkin mielestäni aika vähän. Ei vissiin kylmää varastotilaakaan saa ihan niin halvalla. Lisäksi ihmettelimme, eikö edellisen omistajan ja tämän tuttavan mieleen lainkaan tullut, että me aiomme muuttaa taloon ja alkaa ihan itse hallita talon yleisiä tiloja. Vuokrasopimus oli määräaikainen, ilmeisesti sillä ajatuksella, etten voisi irtisanoa sitä ennen määräajan loppumista. Funtsailin ällistyeenä, eikö myyjäosapuoli lainkaan tajunnut myyneensä koko kiinteistön. Miksi ihmeessä hänen tuttavansa edes haluaisi jäädä meidän nurkkiimme pyörimään?

Päätös aloittaa remontti saman tien myös tuttavan asunnossa oli täten helppo. Kauppakirjan allekirjoittamisen jälkeen postitin tuttavalle vuokrasopimuksen, jossa olin rajannut tilojen käyttöoikeutta aika lempeällä kädellä, kieltänyt tupakoinnin talon kaikissa sisätiloissa paloturvallisuussyistä, ja irtisanomisilmoituksen, jonka mukaan hänen olisi lähdettävä maaliskuun alussa. Kävin vielä käräjäoikeudesta varmistamassa, että minulla on riittävät perusteet irtisanoa määräaikainen vuokrasopimus.
No, tuttavamies suivaantui ja irtisanoi vuokrasopimuksen siten, että he lähtevät tammikuun alussa. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin, semminkin kun tullessamme taloon joulukuun ensimmäisenä päivänä heillä oli jo muuttopuuhat käynnissä. Sitä muuttopuuhaa riitti kuitenkin koko joulukuun ajan. Kukaan ei asunnossa enää asunut, mutta vuokralainen ei tehnyt elettäkään siivotakseen nurkkia. Tulkitsimme kiusanteoksi sen, että vuokralainen piti kaikkia käyttämiään tiloja munalukolla lukittuna, vaikkei asunutkaan enää talossamme.

Olin yhdessä vuokrasopimuksen ja irtisanomisilmoituksen kanssa postittanut vuokralaiselle siivouskehotuksen, jota hän ei lainkaan noudattanut. Sen mukaan hänen tuli joulukuun kahdeksanteen päivään mennessä siivota pois omat tavaransa niistä tiloista, jotka eivät jääneet hänen hallintaansa. JA PIHALTA. Olisi riittänyt, että joko vuokralainen tai edellinen omistaja olisi neuvotellut meidän kanssamme muualla lojuneiden kamojen säilytyksestä. Näin ei tapahtunut. Lisäksi edellinen omistaja oli luvallisesti jättänyt kaikenlaista lojumaan. Joulukuun kymmenentenä kyllästyimme asumaan kaatopaikalla ja siivosimme pihalta puolitoista pakullista kaikkea paskaa. Talon nurkalla oli ikivanha, mustunut halkopino, josta mädäntyneet puut ja maahan juurtuneet trukkilavat, joiden läpi kasvoi taimia, päätyivät kaatopaikalle energiajätteeksi ja loput, hyvin vähän, puuvajaamme. Puuvajaan, jonne edellinen omistaja oli luvannut jättää meille polttopuita, mutta joka taloon tullessamme oli kuitenkin tyhjä. Me emme tuossa vaiheessa tienneet, kenen jättämästä puupinosta ja miltä vuosikymmeneltä oli kyse. Olimme oikein iloisia siististä pihasta. Vuokralaisen Lada tosin törrötti edelleen keskellä pihaa pilaamassa maisemaa eikä todellakaan talon toisessa päädyssä parkkipaikalla.

Muutaman päivän kuluttua sain keskellä yötä tekstiviestin, jossa vuokralainen syytti minua varkaaksi ja vaati palauttamaan puut välittömästi. Seuraavana päivänä soittelimme hänelle lukuisia kertoja, Miehelleni hän lopulta vastasi, minulle ei kertaakaan. Hän vaati rahaa monesta motista priimaa polttopuuta. Säälistä elämänhallintansa ilmiselvästi kadottanutta ihmispoloa kohtaan lupasin kaksi kymppiä muutamasta jokuset talvet talon nurkalla viettäneestä klapista. Vuokralainen ei tullut koskaan hakemaan rahoja. Kun näin hänet vahingossa kerran talomme pihalla, hän luikki karkuun eikä tullut selvittämään mitään asioita. En kaiken lisäksi lainkaan usko, että ne polttopuut olivat millään lailla vuokralaisen omaisuutta. Pikemmin taisi olla siitä kyse, että häntä harmitti, kun pihaa oli siivottu ja pultsaripleksit kuistista purettu, nehän ihan takuulla olivat hänen arkkitehtuuriaan.

Virallinen muuttopäivä oli toinen tammikuuta. Avainta hän ei tuolloin palauttanut, mutta ajattelin, että jospa ukkopaha on päivistäkin sekaisin ja odottelin pari päivää. Kun avaimia ei kuulunut, soitin hänelle ja jätin puhelinvastaajaan viestin, että avaimet on palautettava tai lähetän laskun lukkojen vaihdosta hänelle. Avaimet ilmestyivät sitten seuraavana päivänä postilaatikkoon käytetyssä kirjekuoressa, jonka päälle oli kovasti edellisen omistajan käsialaa muistuttavasti tekstattu, että hän ei ole palauttanut avaimia, koska varastimme hänen polttopuunsa ja ne on pinottava pihallemme 7.1. mennessä taikka hän ottaa yhteyttä poliisiin. Ensinnäkin, luulenpa, että minulla saattaisi olla mielenkiintoinen juttutuokio poliisin kanssa edessä ja toiseksi, taas oli realiteetit hukassa sen verran, että vuokrasuhde on päättynyt eikä hänen tuttavansa enäää omista taloa, joten hän ei tule pihaltamme hakemaan klapin klapia taikka mitään muutakaan. Lada onneksi oli hävinnyt, mutta meille oli ikävä kyllä jäänyt Ladan taakkateline ja seitsemän rengasta vanteineen (tarviiks joku, saa hakea ilmatteeks)

Nauroimme taas tilanteen hullunkurisuutta, ja sen jälkeen laitoin vuokralaiselle tekstarin, että selvittelen asiaa mielelläni poliisin kanssa ja ettei meiltä pysty lypsämään rahaa. Lisäksi ilmoitin, että koska asunto ei ole kuntotarkastuksen mukaisessa kunnossa ja on täynnä jätettä, hänelle on tulossa monen sadan euron lasku. Mieleni tekisi sääliä tätä vuokralaista ja jättää laskuttamatta, mutta mutta. Mitäs sanotte näistä kuvista:

Tässäkin asunnossa on kiva puuhella, joka onkin varmaan ainoita asioita, joka tänne pystytään jättämään.

Kiva sohva, jonka vienti kaatopaikalle maksaa ainakin kolme kymppiä.

Hieman on sitä kessua sitte vedetty. Mööpelit on jätetty meidän riesaks kaikki.

Tämä kasa haisi. Osoittautui, että jätesäkissä oli pilaantuvia jätteitä.

Tämä on kahdesta huoneesta se siistimpi.

Muttei sekään kovin siisti.

Hyvin on tupakoitu. Toi on just niin tahmeaa kuin miltä se näyttääkin.

WC- hygieniaa.

Vessassakin on vähän poltettu. Tässä on ollut kaappi.