Blogi on hyvistä aikeista huolimatta taas nukahtanut. Äsken päätin ryhdistäytyä ja huomasin, että tämä tekstinpätkä on jäänyt joskus ennen pääsiäistä julkaisematta, joten julkaisen sen nyt:
"Eilen olin ostoksilla Prismassa iltapäivän aikaan. Jonoja ei kuitenkaan kassoilla ollut: minun perässäni ei ollut kerään ja viereinen kassa ammotti tyhjyyttään. Olin työntänyt ostoskärryt eteeni, kuten tapana on.
Kun työnsin korttini maksupäätteeseen, tunsin voimakkaan töytäisyn selässäni ja näin kärryjen liukuvan vauhdilla eteenpäin keskelle kauppakeskuksen käytävää. Saman tien tönäisyn ja kärryjen siirron aiheuttajaksi paljastui sadan vanha eläkeläismummeli omine kärryineen. Hänellä oli kiire vastapäiselle penkille tapaamaan kaveriaan, joten hän työnsi minut ja kärryni sivuun. No ei tässä mitään, otin kärryni kiinni pikaisesti. Kärryissä toki oli käsilaukkuni ja toisesta liikkeestä ostettuja tuotteita (lue: viiniä), joten joku olisi siitä ottanut kivan juoksusaaliin, no onneksi niin ei käynyt. Minua hymyilytti mummelin käytös. Tai hymyilytti vähän aikaa, kunnes kuulin mummelin puhuvan ystävänsä kanssa. Vorssalaiset puhuu kovaa, niin ettei ollut vaikeuksia seurata keskustelua siinä ostoksia pakatessa. Mummeli alkoi tilittää, että olipa törkeää käytöstä (minulta) että yhtään ei väistetä vanhaa ihmistä. Kun kailotus jatkui, sanoin ystävällisesti lähtiessäni, että olisin kyllä väistänyt, mutta kun en huomannut. Ja että olisihan mummeli voinut kiertääkin toisen kassan kautta. No tästähän eläkeläinen suivaantui "JAA MITÄ MÄÄ MUKA SANOIN, SANOINKO MÄÄ MUKA JOTAIN". Lähdin kävelemään, enkä jäänyt kinaamaan. Lähtiessäni kuulin kailotusta huonokäytöksisestä nuoresta. Mä oon nelkytseittemän, kiitti moi.
Tänään minua sitten täditeltiin. Olin Taiston kanssa kävelyllä torin laidassa, kun nuorisojoukosta erkaantui arviolta viisitoistavuotias pikimustatukkainen tyttö, pillivarkut, kettinkiä joka paikassa ja rautapiikkejä naama täys. Hän astui rohkeasti eteeni ja sanoi suunnilleen näin (ei sanatarkasti mutta aika lähelle): "Hei kuule täti, tajuutsä että sun koiras on SAIRAS. Tajuutsä että se on sairas ainaki kohta, ja sä oot kuule itte sairas myös. Jos sä osaat täti käyttää nettii niin mee kattoon koiraonsairas DOT fi."
(en laita tuohon sitä sivuston nimeä, jonka hän oikeesti sanoi, kun en sitä jakele). Tytön kiukkkua pihisevä konfrontaatio oli niin yllättävä ja hupaisa, että ennen kuin ehdin hillitä itseäni, räjähdin nauruun. Yllätyksekseni niin nauroivat tytön kaveritkin. Haistakaa V----- , huusi tyttö niin minulle ja Taistolle kuin kavereilleenkin samalla, kun jatkoin naureskellen matkaa. Hei tyttö, jos joskus päädyt lukemaan tämän, Taisto ei oo toistaiseksi lainkaan sairas, mutta olen tietoinen rotuun liittyvistä terveysongelmista. Taisto on terveiden vanhempien jälkeläinen, joka on syntynyt ilman ihmisen apua. Kasvattaja työskentelee aktiivisesti terveemmän rodun puolesta, niin että Taisto on tällaisen keski-ikäisen tädin tapa ottaa kantaa samaan, tärkeään asiaan. Niin että itse asiassa meillä on paljonkin yhteistä.
Olen jo ennen vorssalaistumistani ostellut silloin tällöin jotakin työpaja Aktiivin myymälästä. Nytkin olen käynyt siellä aika ajoin, ja näyteikkunat tulee katsastettua aina, kun kävellään Taiston kanssa ohi. Olin jo jonkin aikaa katsellut vanhaa liinavaatekaappia ja keinutuolia, ja kun siellä oli ale, olihan ne pakko käydä ostamassa. Uusi ja vanha Forssa kohtasivat aika monella tasolla, kun minä kannoin mööpelit kotiini. Hahahaha, onneksi keinutuoli on huonokuntoinen ja jopa vähän rikki, joten teen keinutuolille muodonmuutoksen. Vaatekaapin taidan tuunata vain sisäpuolelta, kun se on päältä aika siisti. Uusi ja vanha kohtaavat jännällä tavalla...
Vorssalaisen taloyhtiön alakerrassa sijaitseva liiketila oli taannoin tyhjillään, ja niinpä aktiiviset asukkaat perustivat tilaan popup-kirpparin. He pitivät kirpparia jonkin aikaa ja lopettivat sen sitten huutokauppatapahtumaan. Vierailin siellä liian harvoin, kun aukioloajat eivät aina sopineet mun aikatauluihin. Arvostin kuitenkin kekseliäisyyttä ja yhteisöllisyyttä ihan kympillä. Tuossahan nyt oli sitä mun rakastamaa sosiokulttuurista innostamista ja innostumista! Ihan parasta oli, että kukaan hanketyöntekijä ei suunnitellut tuota, vaan tekivät sen ihan itte! Mitähän me täällä Yliskylässä tehtäis? Enivei, tulin ostaneeksi kirpparilta neljällä eurolla peilin, tummat "tiikki"kehykset ja pieni hylly alareunassa, varmaan joku kylppäripeili, mutta iso.
No, sittemmin olen tartuttanut itseeni lisää vorssalaisuutta tilaamalla Forssan Lehden, käymällä parissa paikallisessa tapahtumassa ja äitini kanssa Forssan museossa. Museo on pieni mutta kiva, ja erityisesti tykkäsin nykytekniikasta eli kuvista ja filminpätkistä kosketusnäytöillä. PopUp- kirpparin tilalle on muuttamassa vanhojen tavaroiden kauppa, jossa todennäköisesti tulen vierailemaan runsaasti. Rakastuin jo näyteikkunaan ilmestyneeseen kondomiautomaattiin! Ja tuo peili josta kerroin, älkää itkekö, ne kehykset oli tosiaan mallia "tiikki", ja Ikean tarralappu oli peilin takana, niin ettei se mitään antiikkia ollut. Siitä on sittemmin tullut ihan eri näköinen.
No, sittehän me ollaan hankittu sähkömies ja putkimies, ihan perinteisellä ja hyväksi havaitulla menetelmällä: katsottiin, ketkä on töissä läheisellä samankaltaisella työmaalla (terkkuja vaan sinne Käsityöläiskadun kulmaukseen) ja kyseltiin kautta rantain, minkälaisia miehiä ovat ja sitten Mies käveli sinne ja jututti heitä ja niin, nyt se asia on kunnossa, kunhan saatais lopulta ne piirustukset ja päästäis toimiin.
Sähköhommat on kyllä asennusta vaille reilassa, mutta putkityösuunnitelmaan tarvitaan ne s--tanan piirustukset. Mä olen nyt kolmeen kertaan piirtänyt ne, tuntien joka kerta suuria vihan ja turhautumisen tunteita. Ekassa pohjapiirroksessa oli kevyt 80 cm:n heitto. Tokassa muita virheitä. Kolmas kerta ehkä toden sanoi, päätin että ne on nyt oikein, annoin eteenpäin ja nyt ootellaan, mitä CAD- piirtäjä niistä saa tehtyä. Jos ne ois voinut tehdä vapaalla kädellä, vahaväreillä ja piirrellä koukeroita ja kukkia, se olisi ollut huomattavasti helpompaa. Millimetripaperia ja kolmioviivain, nyt olin todella ulkona mukavuusalueeltani.
Muutakin pientä ja hieman isompaa on tapahtunut, mutta siitä on tulollaan toinen teksti (jota aloin jo kirjoittaa, kun huomasin julkaisemattoman).
